Liivimekko niin arkeen kuin juhlaan

Ompelin Ottobren Magpie-liivimekon ohjeella neidille mukavan liivimekon samasta Kangaskapinan Kukkakoukerot-kankaasta kuin aiemmin itselleni ompelemassani vintage-mekossa.

Koneessani on joku ongelma, eikä sillä saa tehtyä napinläpiä kunnolla, tai sitten en vain osaa säätää langantiukkuuksia sun muita oikein. Siksi napinlävet on aika rumat. 

Nappeja tuli ohjeen mukaan kaksi molemmille puolille, mutta minä jouduin laittamaan vielä kaksi molemmille puolille lisää, sillä mekko roikkui muuten ihan liian alhaalla neitokaisen päällä. Onpahan nyt säätövaraa. Punaiset kukkanapit on tilattu Hanhelista. 

Antistaattinen vuorikangas (Kangaskapinasta) on kirkkaan fuksianpinkki. Olipas muuten melko vaikeaa ommella päärme tuollaiseen kankaaseen, ja siitä tulikin aika vino. Onneksi vuori jää hameen alle piiloon.

Tuli tehtyä meidän hoikalle neidille ehkä liian isoa kokoa oleva mekko, kun en muistanut, että Ottobren ohjeet on yleensä aika leveitä. Olen aika laiska mallailemaan, mikä olisi oikea koko lapsen vaatteelle, enkä todellakaan ole alkanut mittailemaan vyötärönympäryksiä sun muita, vaan olen vain napannut vaatekoon pituuden mukaan. Ehkä pitäisi. Tai en sitten tiedä.

Poimutuksia piti tehdä niin eteen kuin taaksekin, ja samat vielä vuoriosaankin. Ihan hyvin onnistuivat mielestäni, vaikka en minä niitä ikinä jaksa poimuttaa tasaisesti.


Neidin mekko on tehty ihan arkikäyttöön, mutta menisi vaikka jossain juhlissakin, kun vaihtaa alle hienomman paidan. Tarkoituksenani olisi tehdä joskus vielä arkisemman näköinen liivimekko esimerkiksi raidallisesta kankaasta, ja kokeilla eteen jotain aplikointia. Mutta se on jo toinen projekti se!

Tilda-prinsessa ilman kruunua

Olen ihastellut Tilda-kirjojen pitkäsäärisiä nukkeja tovin, ja nyt toteutin viimein itsekin sellaisen. Tein sen Sisusta Tildan tapaan -kirjan (Finnanger. Tammi 2009) ohjeella "ystävykset". Kuvat ja kuvatekstit puhukoon puolestaan:

Saanen esitellä: Tilda-prinsessanukkeni. Hänellä on nyt viimein hiukset kauniisti päässä, sillä yhtenä yönä kollikissamme Sameli varasti Tildani ja vei hänet sängyn alle, ja hiukset olivat sen jälkeen kuin harakanpesä... Itku meinasi tulla, mutta ei auttanut kuin ommella uusi tukka prinsessalle.

Tildan ihokangas, yläkropan kangas sekä ylempi alushamekangas on ostettu Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta.

Erittäin hurmaavien pitkälahkeisten alushousujen sekä alemman alushameen kangas on Kangaskapinasta.

Kaikki suloiset pitsit olen ostanut Pitsitiestä.

Virallisia Tildan hiuksia tilasin Signorina-kaupasta.

Tilda-prinsessa pääsi minun yhdistettyä yöpöytääni ja kirjahyllyäni somistamaan. Toistaiseksi kissa on antanut sen olla rauhassa... Kruunua Tilda-prinsessallani ei vielä ole, koska en löytänyt sitä mistään nettikaupasta (olen hyvin uskollinen Tilda-merkille, ja haluaisin sille juuri oikean Tilda-kruunun).

Ompelin saman kirjan ohjeella myös muutaman pikkulinnun, mutta esittelen ne vasta sitten, kun saan aikaiseksi liimata niille nokat. Seuraava postaus käsittelee tyttärelleni tekemää liivimekkoa, ja muutaman pikkupussukankin olen ommellut lisää. Nähdään pian!

Kirjaesittely: Pistoksissa - Ompele itse lempivaatteet

Tilly Walnes: Pistoksissa. Ompele itse lempivaatteet.

Kuva: Gummerus Kustannus

"Haluaisitko tehdä itse omat vaatteesi, mutta et tiedä, miten päästä alkuun? Pistoksissa avaa ompelun solmukohdat ja rohkaisee tekemään yksilöllisiä vaatteita. Virkistävästi kuvitettu kirja neuvoo ompelemisen perusteet alkaen langan pujottamisesta ompelukoneeseen ja opettaa suunnittelemaan upeita vaatteita. Kirjan mukana tulevat luonnollisenkokoiset, useita vaatekokoja sisältävät kaavat valmiina jäljennettäviksi ja käytettäviksi yhä uudelleen.

Tillyn ohjeiden ja kaavojen avulla syntyvät freesit ja mukavat lempivaatteet: muunneltavat mekot, hameet, paidat ja pyjamahousut – huivia unohtamatta. Yksityiskohdat ihastuttavat! Viehättävät valokuvat.

Tee se itse, tee siitä persoonallinen, tee se uudelleen ja uudelleen!" (Gummerus)




Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2015
Alkuteos: Love at First Stitch
Suomentaja: Tuija Tuomaala
Sivuja: 192
Kirjailijan blogi: http://www.tillyandthebuttons.com/
Arvostelukappale

Kuva: Gummerus Kustannus

"Tilly Walnes on itseoppinut ompelija ja vaate- ja kaavasuunnittelija, joka pitää suosittua blogia Tilly and the Buttons. Hän alkoi ommella omat vaatteensa joitakin vuosia sitten ja sai heti langan päästä kiinni. Lontoon Brixtonissa asuva Tilly opettaa nykyisin ompelemista sekä Internetissä että kursseilla. Hän oli mukana ensimmäisessä tv:n The Great British Sewing Bee -ompelukilpailussa. Vinkkejä, ohjeita ja inspiraatiota löydät Tillyn blogista (Gummerus)"

En ole ihan täysin aloittelija ompeluhommissa, mutta en sanoisi itseäni pro-ompelijaksikaan. Monesti minulla menee vielä sormi suuhun, kun pitäisi tehdä ompelukseen esimerkiksi nappilista tai muu erikoisuus. Yleensä soitan ompelijaäidilleni, jos en tajua millään ohjeesta, miten pitäisi tehdä. Käsityölehdissä selitetään monesti asiat liian epämääräisesti, ja jos ei ole ennen ommellut esimerkiksi piilovetoketjua hameeseen, voi joutua purkamaan ja taas purkamaan, kunnes oppii tekemään oikein.

 Olen viime aikoina ommellut enimmäkseen trikoovaatteita lapsilleni, joten mekkojen ja hameiden teko puuvillakankaasta on minulle hyppy mukavuusalueelta pois. Olen myös tietoisesti vältellyt sellaisten vaatteiden tekoa, joihin tulee vetoketjuja, nappilistoja ja vuoria. Haluaisin kuitenkin kovasti oppia tekemään vaatteita itsellenikin, ja tuntuu kuin tämä Tilly Walnesin Pistoksissa olisi tehty kuin tilauksesta minulle.

"Neljä vuotta sitten  tunsin äkillistä pakottavaa  tarvetta tehdä jotain omin käsin (Pistoksissa s. 11)"

Kirjan raikkaan värikkäät ja havainnollistavat kuvat suorastaan pakottavat ompeluhommiin. Alussa on erilaisia ompeluharjoituksia, joita varten voi käyttää joitain halvempia materiaaleja. Itse jätin tämän tutorial-vaiheen väliin ja päätin kokeilla tehdä hauskan vintage-tyylisen Megan-mekon.

 Jokaisen ompeluohjeen avaukseksi on kattavat opastukset siitä, mitä ompeluun tarvitaan, kuten kangasmäärät ja erilaiset tekniikat sekä hyvät kokotaulukot. Walnes opastaa hyvin siinä, miten kaavan saa muokattua juuri itselle sopivaksi. Minun kroppani sijoittui kokotaulukoissa kahden koon väliin, joten jouduin hiukan muokkaamaan kaavaa. Itselle ompelemisessa onkin juuri se vaikeus, että joutuu näkemään hiukan vaivaa sen eteen, että vaate sopii, etenkin jos ei ompele trikoosta.














 Tilasin mekkoa varten Kangaskapinasta kesäisen fuksianpunakukkaista puuvillapopliinia. (Samaa kangasta olen tilannut aikaisemmin myös tyttöni liivimekkoon, josta postaus tulossa). Toisaalta olisi ollut herkullista tehdä vintagetyylinen mekko jostain räikeän keltaisesta tai oranssista kankaasta, mutta päätin nyt olla tylsä ja päätyä kukkakuosiin.

 Sitten minun vain tarvitsi seurata tunnollisesti kuvallisia ohjeita ja ommella mekko vaihe vaiheelta valmiiksi.



Loppusovituksessa totesin mekon olevan minulle muuten juuri sopiva, mutta selkämys pussitti pahasti. Syynä tähän taisi olla se, etten uskonut kirjan vinkkiä hommata koneeseeni piilovetoketjupaininjalkaa, enkä täten saanut piilovetskaria nätisti ommeltua. Oma vikani siis! Siksipä jouduin tilaamaan Ullakan nettikaupasta tuon puuttuvan osasen ja ompelen vielä myöhemmin vetoketjun uudelleen. Otan varmaan vähän sisään tuolta takaa, että selkäosa istuu paremmin. Myös takakaarroketta joudun muokkaamaan, ettei kaulus lenkota.


















 Mekosta tuli todella  hieno, vaikkei edustakaan ehkä ihan sitä ominta tyyliäni. Voisin kuitenkin kuvitella laittavani sen jonnekin kesän juhliin, ehkäpä siskontytön lakkiaisiin.

Olen hyvin tykästynyt Pistoksissa-kirjaan ja aion vielä tehdä tästä muitakin vaatteita. Hihaton Lilou-leninki tulee varmasti vielä minun vaatekaappiini. Myös erilaiset tekniikkaohjeet tulevat tarpeeseen, eikä minun tarvitse joka kerta kilauttaa äidille. Pienoinen pettymys oli, ettei vaatevaihtoehtoja ollut kauhean paljon, mutta toisaalta Walnes antaa ohjeita vaatteiden muokkaukseen ja omaan ideointiinkin. Suosittelen tätä sellaiselle, joka haluaa aloittaa ompelun tai täydentää ompelutaitojaan. Kirjan kanssa onnistuu varmasti (kunhan muistaa noudattaa ohjeita ;) 

Päivitys  22.3.2015:

Sain ostettua ompelukoneeseeni sellaisen härrävärkin kuin piilovetoketjupaininjalka, ja muutaman ärräpään jälkeen sain sen asennettua ei-minkään-merkkiseen koneeseeni. Niinpä purin mekosta vetoketjun ja ompelin sen uudelleen. Yritin myös muokata alavaraa, ettei kaulus enää lenkottaisi.

Nyt kehtaan laittaa mekosta sovituskuvat :)

Piilovetoketjua joudun vielä harjoittelemaan, sillä se ei nyt kyllä ole oikeaoppisesti piilossa. Kaulus ei istu takaa vieläkään täydellisesti, mutta paremmin kuitenkin, ja selkäosakin näyttäisi nyt istuvan paremmin.

Pikku pussukoita ja Tilda-maatuskoja

Välillä tulee sellainen hirveä näpertelyn tarve, ja niinpä minun piti kaivaa jo viime kesänä ostamani värikkäät puuvillat ja vetoketjut esiin ja alkaa tehdä pikkupussukoita. Minulla ei ole mitään hajua, mitä minä kaikilla pussukoilla teen: lapsille en niitä anna, sillä heidän huoneensa pursuaa jo muutenkin erilaisia pusseja ja rasioita täynnä kaikkea "kamalan tärkeetä pikkutavaraa". Myymään en halua ruveta, sillä en viitsi alkaa laskeskelemaan materiaalikuluja ja ilmoittamaan verottajalle mahdollisia pienenpieniä myyntituloja. Jemmailen niitä siis tuonne omiin kätköihin ja annan silloin tällöin lahjaksi pahaa aavistamattomille ystävilleni ;)

Aikaisemmin tein pöllöpussukan Tildan ohjeella, mutta nyt halusin etsiä jonkun simppelimmän mallin. Osaisinhan minä toki tehdä pussukan ilman valmiita kaavoja, mutta myönnän olevani laiska luomaan uutta ja teen mieluusti jonkun toisen hyväksi havaitsemilla kaavoilla. Löysinkin Hippu-blogista mainiot ohjeet, kiitosta vaan!

Tein pussukoita kahta kokoa. Hipun ohjetta suurensin hiukan, että sain tehtyä myös hiukan isompia. Näihin ei tule ollenkaan kovikekangasta eikä liimavanua väliin, mutta toki ne olisi ryhdittäneet näitä. Takimmainen pussukka on tehty pellavasta ja lisäsin siihen somisteeksi leveää pitsiä ja pöllönapin. Kankaat ja vetoketjut olen ostanut Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta. 

Nämä kaksi kaunokaista lähtivät lahjaksi 18- ja 19-vuotiaille synttärineitokaisille. Somistin ne vielä molemmat itsepäällystettävillä napeilla. Nämä pussukat on molemmat tehty Tilda-kankaista, joihin olen erityisen ihastunut.

Kuka kieltää laittamasta myös pussin sisäosaan nättiä kangasta?  Lisää pussukoita on vielä tulossa, jo valmiiksi leikattuna...


Kun aloin pikku hiljaa toipua joulunaluksen Tilda-askertelumaratoonistani, uskaltauduin taas kaivamaan Tilda-kirjat esille ja suunnittelemaan uusia sisustussöpöyksiä. Ensimmäisenä sain valmiiksi nämä hauskat maatuskat. Nämä on tehty Tildan talossa - ompelua ja askertelua -teoksen ohjeella (Finnanger. Gummerus 2008). Maatuskat saivat kunniapaikan keittiön hyllyltä, jossa säilytän kokkaus- ja leivontakirjojani.

Minulla on keskeneräisenä vielä kirjahyllyäni somistamaan tuleva Tilda prinsessanukke, jolle minun piti tilata nettikaupasta hiuksia, että saan sen viimeistellyksi. Siitä teen sitten ihan oman postauksensa, sillä se on ansainnut sen!

Kirjaesittely: Olgan pullakirja

Olgan pullakirja: Olga Temonen.

"Nyt leivotaan pullaa!
Voisilmäpulla, korvapuusti, laskiaispulla, vaniljapulla, pitko. On aika nostaa Suomen epävirallinen kansallisleivonnainen sille kuuluvaan arvoon.

Mikä on sinun suosikkipullasi? Varmaan lähes jokaisen lapsuusmuistoista löytyy se oikea pulla – isoäidin korvapuusti tai äidin rahkapulla. Olgan pullakirja kokoaa yhteen perinteiset pullat ja esittelee myös uudenlaisia pullaleivonnaisia. Mukana on erilaisia ja erikokoisia pullataikinoita, herkullisia täytteitä ja tietenkin parhaat vinkit onnistumiseen. Myöskään erikoisruokavalioita ei ole unohdettu. Kirjan hurmaavien kuvien kautta lukija pääsee jälleen kurkistamaan Olgan vauhdikkaaseen arkeen ja tunnelmalliseen kotiin.

Unohda kuppikakut ja mud caket – nyt leivotaan taas pullaa! (Tammi)"

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2015
152 sivua
Arvostelukappale 


"Olga Temonen on näyttelijä, kolumnisti ja bloggari, joka asuu miehensä ja lastensa sekä monenlaisten eläimiensä kanssa maatilalla Iitissä. Olgan aiempi keittokirja Emäntänä Olga (2013) hurmasi lukijat kasvisruoillaan ja tunnelmallaan. (Tammi) "

Vaikka edellisessä kirjaesittelyssä mainostin uutta, terveellisempää ruokavaliotani, en voi olla suitsuttamatta pullan ihanuutta. Muistan lapsuudestani ne päivät, kun heti kotiovella tulvahti tuoreen pullan tuoksu, kun äiti oli leiponut tuoretta nisua. Kylmän kaakaon kanssa tuore pulla oli taivaallista! Minun lapseni ovat hirveän nirsoja, eivätkä syö ihan mitä tahansa herkkuja, mutta pulla kelpaa heille aina. Suurimman suosion meillä saa korvapuustit, ja ne ovat minunkin lempipullia.

Kun sain Olga Temosen kirjan käsiini, minulle tuli vastustamaton halu leipoa pullaa. Kirjassa on esitelty perinteisiä pullia, mutta myös hiukan erilaisempia pullia, vai miltä kuulostavat kookos-valkosuklaapitko, sitruunapullat (lemon curd -täytteellä) tai raparperipuustit? Reseptien välissä on herttaisia kuvia Olga ja Tuukka Temosen lapsista sekä heidän maatilan eläimistään.

 Kirjan alussa on käyty lyhyesti läpi pullan raaka-aineita sekä leivonnan työvaiheita ihan maallikkoleipojan näkökulmasta. Pullataikinareseptejä on viisi erilaista: on Olgan oma pullataikina, perinteinen, täysjyvätaikina, gluteiiniton ja juhlapullataikinan resepti. Itse päätin koeleivonnassani tehdä pullat perinteiseen vehnäpullataikinaan, sillä en allekirjoita Olgan mielipidettä siitä, etteikö kananmunat olisi välttämättömiä pullataikinassa. Tein pullataikinan kolminkertaisina, sillä halusin testata kolmenlaisia pullia: sitruunapullia, kanelipullia amerikkalaiseen tapaan sekä vadelma-rahkapullia.

 Onnea on onnistunut taikina!

Ohjeet ovat minusta helposti toteutettavia ja jokaisen pullaohjeen alussa oli pieni pullaan liittyvä tarina tai selostus, jotka tuovat persoonallisen lisän ohjeisiin. Pullaohjeet on jaoteltu viiteen eri kategoriaan: pikkupulliin, korvapuusteihin, täytepulliin, jaettaviin pulliin ja  pulliin potenssiin kaksi (mm. erilaisia munkkeja). Erityiskiitos sille, että ohjeissa oli myös paistolämpötilat kiertoilmauunille.

 "Muistan vieläkin sen hetken, 

         kun maistoin ensimmäisen kerran kookosta. 

        Olin alle 10-vuotias ja äitini oli ostanut kookoshiutaleita.

            Me leivoimme siskoni kanssa niistä pikkuleipiä. 
(Olgan pullakirja s.99)"

Kanelipullien täytteeseen murskasin lempipähkinääni cashewta sekä puolet mantelijauhoa ohjeessa suositellun pekaanipähkinän sijaan.

Näistä tuli meidän lasten ja mieheni suosikkeja!


Vadelma-rahkapulliin saatoin laittaa ehkä hivenen liikaa perunajauhoja, koska täyte tuntui liian löysältä. Siksi se tuntui suussa hiukan sitkeältä. Muruseosta olisi voinut laittaa enemmän, niin kuorrute olisi ollut rapeampi (ohjeen mukaan muruseosta tuli sopivasti, en vain jostain syystä käyttänyt kaikkea.)

Sitruunapullat lemon curd-täytteellä olivat minun suosikkeja.  Tein toista kertaa elämässäni lemon curdia, ja rakastan sen taivaallista kirpeää makua.

Suurin osa pullista meni pakastimeen odottamaan mahdollisia vieraita.  Pulla on hyvää harvoin syötynä!

Heidin kevätmallisto osa 3: tähtihousuja ja -hamonen

Minullahan meinaa olla ihan ruuhkaa, että ehdin tehdä nämä ompelupostaukset ajoissa. Nämäkin nyt esittelyssä olevat ompelukset olen tehnyt jo viikkoja sitten, en vain ole ehtinyt niitä tänne laittaa.

Tein Ottobren Chillax jerseyhousujen ohjeella sekä tytölle että pojalle trikoiset tähtihousut hauskoilla (ja helpoilla!) taskuilla. Poika tykästyi omiinsa limenvihreä-turkoosinvärisiin housuihin, mutta meidän eskarilainen nyrpisti nenäänsä omille harmaa-pinkkivärisille housuilleen. "Onko nuo nyt legginsit vai kalsarit?" hän kyseli. Harkitsin jo, että myyn housut jollekin niitä enemmän tarvitsevalle, mutta neiti lupasi pitää niitä kotihousuina. Ehkä. Kankaan hän valitsi itse, mutta ilmeisesti housujen malli ei ollutkaan niin mieluinen.

Näitä taskuja voisin tehdä useamminkin, olivat niin helpot toteuttaa!

Poika tykkää taskuista!

Molemmat tähtikankaat on ostettu Kangaskapinasta.

Tytön housujen taskuihin tuli piristyksenä lime-turkoosinväristä kangasta.

 Neiti ei sitten suostunut poseeraamaan nyt edes kuvausmallina housut päälle puettuina :)

Tein sitten vielä turkoosi-limetähtikangaspalasta tytölle kivan hameen Ottobren Groovy jerseykellohameen ohjeella. Resoriksi valitsin räväkän fuksian ja hametta somistamaan söpöä limenväristä sydännauhaa. Tähän hameeseen tyttöseni onneksi rakastui, vaikka sovituskuvat jäikin meillä ottamatta, ja on pitänyt tätä jo monta kertaa päällään.

Vaikka tähtikuviota rakastankin, alan nyt sen verran näkemään tähtiä, että on aika vaihtaa välillä kuosia. Minulla on valmiina puuvillapopliinikangasta (jossa EI OLE tähtiä) sekä tytön liivimekkoon että minun vintagetyyliseen mekkooni. Niistä siis postaukset tulossa joku päivä. Olen myös ommellut pikkuisia vetoketjupussukoita välipalana sekä värkännyt Tilda-ompeluksiakin, joten niistä myös juttua tulossa. Kirjaesittelyitä teen tasaisin väliajoin, mutta pyrin tekemään niiden väliin myös tavallisia ompelu - ja leivontapostauksia. Pysykää linjoilla!