perjantai 28. helmikuuta 2014

Sormeni syyhyävät....

... nimittäin eilen postista saapui minulle pino söpöjä Tilda-kankaita. Nyt minun pitäisi löytää sopiva aika ompelulle ja päättää, teenkö teekannun, kauriin, ketun vai jonkin muun suloisen hahmon tuosta kirjasta!



torstai 27. helmikuuta 2014

Suklaapaloja, njamm!

Olen viime aikoina tykännyt leipoa juustokakkuja, hyydykekakkuja ja todella suklaisia leipomuksia, mutta olen huomannut etteivät nämä leivonnaiset miellytä meidän perheen pienimpiä. He syövät kuitenkin kaikista mieluiten niitä perinteisiä, kuten korvapuusteja, nisupullaa, piparkakkuja, tiikerikakkua ja perusmuffinseja ilman kuorrutteita. Niinpä olen saanut monesti pyynnön tehdä  suklaapaloja (tai mokkapaloja, suklaapiirakkaa, suklaaneliöitä, mokkaneliöitä, suklaaleivoksia... rakkaalla lapsella on monta nimeä!). Ne menevät aina kaupaksi :)


Ohjeen nappasin jälleen kerran kaiken kattavasta Kotiruoka -keittokirjastani (Isotalo, Kuittinen: Otava 2001).

Mokkapalat (suklaaleivokset)

4 munaa
3 dl sokeria
150 g margariinia (tai voita, itse käytän aina laktoositonta leivontamargariinia)
2 dl maitoa 
2 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
5 dl vehnäjauhoja

Kuorrutus:

4 dl (227 g) tomusokeria (tai kaakaotomusokeria, jolloin kaakaota ei tarvi lisätä)
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
50 g sulatettua margariinia 
noin 4 rkl kahvijuomaa (itse laitoin noin 2 rkl)

Koristeeksi:

kookoshiutaleita, nonparelleja tms. (itse laitoin Marianne Crush -rakeita ja nonparelleja)

Ohjeet:

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sulatettu (ja vähän jäähdytetty) rasva. Sekoita jauhemaiset osat keskenään ja sihtaa. Lisää taikinaan vuorotellen jauhoja ja maitoa. Kaada leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista uunin keskiosassa 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tee kuorrutus: sekoita kuivat aineet, lisää siihen rasva ja kahvia sen verran, että seos on sopivan juoksevaa. Levitä vähän jäähtyneen piirakkapohjan päälle ja lisää nonparellit tms. Anna jäähtyä ennen leikkaamista. NAUTI!



keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Nojatuoli kuin toffeekarkki

Olen saanut äidiltäni viehättävän vanhan nojatuolin, jonka hän on  itse joskus verhoillut.

Vaaleansinisävyinen kangas on minusta ihana, mutta meidän Adalmiina-kissa on tehnyt sapelikynsillään siihen tuhojaan ja onpahan hän oksentanutkin selkänojalle: 



Niinpä mielessäni on pitkään kytenyt nojatuolin uudelleenverhoilu. Tarkoitin siis pelkkää päällystämistä, sillä en halua alkaa pöllyyttämään vanhoja täytteitä pitkin asuntoamme. Tilasin tuolia varten raidallista kulutuksenkestävää kangasta ja siitä ajatus sitten lähti - toffeekarkkituoli :) Kankaasta kun tulee minulle mieleen toffeekarkin käärepaperi...



Ensi alkuun assistenttini (siis mieheni) purki tuolista puiset käsinojat ja vanerisen taustalevyn pois sekä vanhat kankaat. Sisältä paljastui ihan uskomattoman ruma kangas, yöks!



Sitten silitin kankaan ja aloin mallailla sitä tuolin pehmusteen päälle niin, että leveä raita tulisi keskelle.  Kulmat laitoin nuppineuloilla valmiiksi, jotta tiedän, mistä ommella:




Sitten leikkasin kulmista ja muualtakin ylimääräiset kankaat pois.



Seuraavaksi leikkasin kangasti niin, että voin "survoa" osan kankaasta  istuin- ja selkäosan välistä toiselle puolelle, sillä emme jaksaneet irrottaa osia toisistaan.





 Käänsin kankaan nurinpäin ompelua varten ja katosin, että kulmat tulee yhä oikein. 


Seuraavaksi selkänojaan sopiva kangas ja kulmat samanlailla kuin äsken:





Kulmat ommella surruutin ja silitin saumat auki. Hyvin sopii:




Nyt tuoli on niittaamista vaille valmis: 

 Käytän taas hyväkseni assistenttiani ja hänen vakaata niittipyssykättään :) Kangas taitellaan ja kiristellään yhteistyössä nätisti (ainakin yritetään) tuolin alle ja niittaillaan kiinni:




Kulman sommittelu mietitään tarkkaan. En halua niittejä siihen näkyville:





Sitten näppärä apulaiseni ruuvaa käsinojat takaisin paikoilleen. Vitsit, tästähän tuli komia, vaikka itse sanonkin! 




Ainiin, taustalevy vielä. Tilasin vahingossa kangasta liian naftisti, joten taustakangas piti laittaa vaakaan. Haittaakse? No ei mua ainakaan!!!! Taustakangas laitettiin ihan vain maalarinteipillä, sillä niitit ois tullut läpi vanerista. Taustalevy sitten - naps naps - pikkunauloilla kiinni ja valmista tuli. (Vähän se alhaalta rumasti repsottaa, kun levy ei ollutkaan tarpeeksi iso, mutta eihän sitä kukaan sieltä näe.)




Ja nyt kissalle tiedoksi: älä koske enää tuoliin kynsilläsi, äläkä varsinkaan örkkää sille!!!!

...Ja näin kissa otti tuolin ihan omaksensa <3




perjantai 21. helmikuuta 2014

Vanhoja ompeluksia postauksiin?

Blogiini tulee näin alussa toooodella hitaasti sisältöä, koska en harrasta ompelua päivittäin, en edes joka viikko. Kuten sivupalkkien kuvista voi päätellä, minulla on kuitenkin jemmassa ihan hirveästi kuvia viime vuosien ompeluksistani. Niin seniili en vielä ole, ettenkö muistaisi suurin piirtein, mistä lehdestä olen kaavat lainannut (lehtien numerot eivät tosin enää välttämättä ole tallessa) ja mistä kankaasta olen ommellut. 




Pitäisiköhän minun alkaa nyt aluksi tehdä postauksia vanhoista ompelutöistäni? Kypsyttelen viikon verran asiaa. Uusia projekteja on kyllä aloittella, kuten nojatuolin verhoilu ja Tilda-töiden askartelu ensi viikolla, mutta malttamattomana haluaisin kirjoitella koko ajan jotakin ;)

tiistai 18. helmikuuta 2014

Raitakaulahuivi

Yksinkertaisesta on hyvä aloittaa neulominen pitkähkön tauon jälkeen. Ajattelin hyödyntää jämälankoja ja tehdä neidille tällaisen hassun raitakaulahuivin. Lankoina on Seitsemää veljestä, saattaa joukossa olla jotain muutakin samanpaksuista lankaa. Keskiharmaata oli pakko ostaa pohjaväriksi yksi kerä lisää, koska kaulaliinasta olisi muuten tullut liian lyhyt. Kaulaliina on neulottu joustinneuleena ( 2 oikein, 2 nurin) ja päihin solmin kivoja hapsuloita. Neiti tykkäsi!




Seuraavaksi teen pikkuveljelle virkkaamalla huivin, ja sen jälkeen voisin kokeilla tehdä jotain monimutkaisempaa... pipoa, sukkia tms. 

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Muffineja ja sämpylöitä sunnuntain ratoksi



Koska emme päässeetkään lauantaina synttäreille Aten mahataudin takia, lupasin leipoa tänään jotain hyvää. Kun lapsilta kysytään, meillä leivotaan muffinseja. Ne on meillä aina muffinseja, ei cupcakeseja, paitsi silloin, kun äiti haluaa hifistellä ja tekee niihin kuorrutteen päälle. Nyt toivomuksena oli suklaamuffinseja, ja minulla itselläni teki mieli mustikkamuffinseja, joten päädyin kompromissiin. Teen muffinsit aina samalla reseptillä, tutun turvallisella murokakkutaikinapohjalla. Resepti on äitini antamasta luottokirjasta Kotiruoka (Isotalo, Kuittinen. Otava 2001.)


Murokakku (perusohje)

200g rasvaa
2 dl sokeria
3 munaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta 
3 dl vehnäjauhoja

Rasva ja sokeri vaahdotetaan, lisätään munat hiljotellen. Lisätään jauhomaiset aineet (jotka on sekoitettu ensin keskenään). Paistetaan 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Minä tein tämän 1,5-kertaisena, jaoin taikinat kahtia ja toiseen osaan sekoitin yhden murustetun tummasuklaalevyn (180 g), toiseen noin 1 dl mustikoita. Paistoin kiertoilmauunissa noin 190 asteessa noin 20 minuuttia. Minulla on vielä opettelemista tuon kiertoilmauunin kanssa, kun malttamattomana tykkään paistaa kahdessa kerroksessa, mutta monesti sopivat lämpötilat ja paistoajat löytää vain kokeilemalla. Nyt muffinsit oli kyllä kypsiä, mutta ehkä minun makuuni liian paistuneita. Kokeilen ensi kerralla 175-asteisessa kiertoilmassa.



Tällaisia näistä tuli (yhteensä 12 pientä ja 11 isompaa muffinsia) 

Päätin tehdä kotikutoisia sämpylöitä samalla uuninlämmityksellä. Muistan aina lapsuudenkodissani äidin vastaleipomien sämpylöiden tuoksun ja sen, kuinka ihanasti margariini suli sen päälle. Reseptin otin tähän samasta Kotiruoka-kirjasta, kuin muffinsienkin ohjeen:

Sämpylät (perusohje)

Taikinan juuri: 
0,5 litraa vettä ja 0,5 dl maitojauhetta (tai 0,5 litraa maitoa)
50 g hiivaa 
5 dl graham- tai sämpyläjauhoja

Liuota lämpimään veteen/maitoon hiiva. Lisää jauhoja ja sekoita, anna kohota lämpimässä paikassa liinan alla 10-15 minuuttia, kunnes juuri kuplii.

Lisää: 
2 tl sokeria
1,5-2 tl suolaa
noin 6 dl hiivaleipä- tai vehnäjauhoja
0,5 dl öljyä

lisää ensin mausteet, sitten jauhoja käsin tai koneella alustaen. Lisää öljy loppuvaiheessa. Leivo sämpylöiksi ja anna kohota liinan alla hyvin. Voitele halutessasi ennen paistoa lämpimällä vedellä. Päälle voi ripotella esim. kaurahiutaleita, seesaminsiemeniä tms.

Paista 225 asteessa 10- 15 minuuttia (paistoin kiertoilmassa 190 asteessa 25 minuuttia, tuli juuri sopivan rapeita!).



 

Sanottakoon vielä, etten ruukaa pyöritellä sämpylöistäni liian täydellisiä, vaan ne ovat mallia "möhkylä" :) Näitä voi tehdä lastenkin kanssa, kun en supernipottajana ahdistu siitä, että lapset leipoo hyvin omintakeisia möykkyjä (tänään en ottanut heitä leipomaan, koska he olivat ulkoilemassa ja joskus on kiva leipoa ihan itte rauhassa!) Hyvin maistuivat iltapalaksi ja muutama pussi meni pakastimeen. 

Esittely

 Hei!

Olen pitkään kypsytellyt jonkinlaisen käsityö- ja leivontablogin pitämistä ja nyt sain viimein otettua itseäni niskasta kiinni. En ole aina rakastanut leipomista: lapsena leipomispuolen hoiti äitini, myöhemmin leipuri-kondiittori-siskoni, mutta sitten lähdin siskoni innoittamana opiskelemaan kondiittoriksi ja opin koulussa paljon hyviä leivonnan perusasioita. Huippukondiittoria minusta ei koskaan tullut, enkä ole alan ammatissa ikinä toiminut, vaan lähdin myöhemmin opiskelemaan suomen kieltä yliopistoon. 

Olen lasten kanssa kotona ja leipomiseen on hyvin aikaa, vaikka en minä toki leivo joka päivä, enkä aina edes joka viikko. Lasteni synttäreille on mukava ideoida lasten toivomusten mukaan kakkuja, suolaisia ja pikkuleipiä. Järjestän myös silloin tällöin vaatekutsuja, jotta saan hyvän tekosyyn leipoa jotain hyvää. 




Käsityön harrastaminen kulkee meidän suvussa, sillä äitini ja tätini ovat olleet ammatiltaan ompelijoita, kummitädilläni on Teuvalla kangaskauppa ja sisustusompelimo ja serkkuni on käynyt tekstiilialan koulutuksen. Isäni on työskennellyt puuseppänä ja kirvesmiehenä. Koen olevani amatööri ompeluhommissa, mutta opin mielelläni lisää - usein pikku kömmähdysten kautta. Ompelukoneella ompelu on tuttua jo lapsesta asti, jolloin ompelin itselleni muun muassa kasseja, Barbien vaatteita ja muuta kivaa. 

Nykyisin ompelen lapsilleni vaatteita, muutaman vaatteen silloin tällöin itsellenikin ja erilaisia sisustusjuttuja, kuten verhoja, tyynynpäällisiä, sisustustauluja ja koreja. Neulon ja virkkaan myös välillä jotain pientä, kuten kaulahuiveja, pipoja tai pikku eläinhahmoja. Aikaisemmin neuloin paljon isompia juttuja, kuten neulepaitoja ja hameitamutta  kärsivällisyyteni ei enää ole riittänyt sellaisiin :)






 Tarkoitukseni ei ole perustaa  perinpohjaista ohjesivustoa, sillä niitä on jo, varsinkin leivontapuolella, tarpeeksi edustettuna. Reseptit toki liitän leipomusten mukaan, jos ne ovat omiani, tai sitten linkin käyttämääni ohjeeseen tai mahdollisen ohjekirjan nimen. Ompeluissani käytän paljon valmiita kaavoja Ottobre- ja Suuri Käsityö -lehdistä ja yritän muistaa liittää mukaan käyttämieni kaavojen lehtinumerot. Joitakin kaavoja olen mukaillut itse lasteni vaatteista.


Käyttämäni kankaat ostan itse alan liikkeistä. Joskus teen vaatteita ja sisustusjuttuja kierrätysmateriaaleista, kuten vanhoista vaatteista tai verhoista. Neulelangoista suurin osa on äidiltäni saamia jämälankoja, mutta toki ostan niitä myös itse tarpeen mukaan.

Olen tehnyt vuoden 2015 alusta myös pienen uudistuksen blogini sisältöön, eli teen blogissani kirjaesittelyitä koeleivontoineen tai -ompeluksineen tuoreista alan opuksista. Esittelemäni kirjat ovat itse pyytämiäni kustantamoiden lahjoittamia arvostelukappaleita, kiitos ja kumarrus heille!


Toivottavasti viihdyt blogini parissa ja saat itsellesi vinkkejä ja ideoita leivontaan ja käsillä näpertelyyn. Kommentteja ja vinkkejä otan aina ilolla vastaan!