Kirjaesittely: Emman makeat piirakat

Emman makeat piirakat: Emma Iivanainen.

"Emma Iivanaisen kolmas leivontakirja keskittyy herkullisiin ja kauniisiin makeihin piirakoihin. Edellisten kirjojen tyyliin kirjan piirakat ovat kekseliäitä, helppoja tehdä, upean näköisiä ja ennen kaikkea suussa sulavia.

Hapokas puolukka saa syksyisessä puolukka-toffeepiirakassa täyteläisyyttä toffeesta ja kauniit koristeet syntyvät kätevästi pohjataikinasta, vaniljaisen mansikkatortun mansikat kastellaan ylellisesti suklaassa, kuningatarjäätelö löytää sekin tiensä piirakkaan. Entä miltä kuulostaisi Twin Peaks -kirsikkapiirakka, mustikkapiirakkatikkarit tai avokadosuklaapiirakka, johon ei tarvita lainkaan uunia?

Yli 40 herkullisen piirakkareseptin ohessa Emma neuvoo tärkeimmät tekniikat: taikinan kaulimisen ja reunojen siistimisen, irtopohjavuoan käytön, erilaisten koristeiden tekemisen sekä paistamisen paistokuulilla tai riisipainolla.(Docendo)

Kustantaja: Docendo
Julkaistu: 03/2016
Sivuja: 128
Kirjailijan muita teoksia: Emman makea joulu - Herkut, lahjat, koristeet (tulossa: Docendo 2016), Emman kakut, leivokset ja jäätelöt (Docendo 2015), Kakkutaidetta kotikeittiössä (Docendo 2014),
Kirjailijan blogi: http://www.maku.fi/blogit/painted-by-cakes
Arvostelukappale

Tämä Emma Iivanaisen uutukainen kirja on täydellisen kompakti kirja makeiden piiraiden leivontaan. Minulla on ollut ahkerassa käytövssä hänen aiempi kirjansa Emman kakut, leivokset ja jäätelöt, joka on ollut minun ehdoton suosikkini (lue esittely tästä.) Nyt ilahduin, kun sain hyppysiini  jotain uutta. Kirjan hentoisen vaaleanpunainen kansi lupailee ainakin söpöjä kahvipöydän koristuksia. Niitä todellakin löytyy, sillä tämän kirjan ohjeissa on todellakin satsattu kauniisiin koristeluihin.

Pidän kovasti kirjan kauniista tyylistä, Iivanaisen taidokkaista kuvista ja siitä, että löysin reseptien joukosta monta uutta tuttavuutta, joita palan halusta kokeilla. Esimerkiksi porkkanapiirakka on taiteiltu näin kauniiksi:

 Nutella-tuorejuustopiirakka näyttää makoisalta:

 Salmiakkapiirakkaa on pakko kokeilla joskus:

Ehdoton suosikkini on Twin Peaks -henkinen kirsikkapiirakka, joka maistuisi varmasti agentti Cooperillekin. Olen sarjan suuri fani, joten tätä ajattelin leipoa sitten, kun saan syksyllä uuden Twin Peaks -aiheisen kirjan luettavakseni.

Ihastuin edellisessä kirjassa jäätelöresepteihin, ja koska myös tässä uusimmassa kirjassa näytti olevan sellainen, teki mieleni heti kokeilla kuningatar-jäätelötorttua. Jouduin vain korvaamaan vadelmat mansikoilla, sillä mieheni ei löytänyt vadelmia siihen hätään kaupasta.

Pahoittelen, etten saanut koko kuvaa piirakasta, sillä se ehti mennä meidän grillausillanistujaisissa parempiin suihin, ennen kuin hoksasin ottaa kuvan.

Emman makeat piirakat on mukavan monipuolinen ja ihastuttava piirakkakirja, josta löytyy jokaiselle vuodenajalle sopivat leipomukset. Kannattaa käydä myös tutustumassa Emma Iivanaisen Painted By Cakes -blogiin, josta löydät myös reseptejä, muun muassa ihastuttavan "maailman paras limepiirakka"- ohjeen, joka on myös tässä kirjassa. Siihen, kuten moneen muuhunkaan kirjan ohjeeseen, ei käytetä liivatteita, vaan täyte hyytyy sopivaksi jääkaapin kylmyydessä. Siitä myös minulta isot kiitokset, sillä en erityisesti pidä liivatteiden kanssa läträilystä.

Emman makeat piirakat muissa blogeissa:

Kirjavinkit (Kaisa Sutela)
Unelmaa leipomassa
Suusta suuhun
Sally's

Samantyylisiä kirjoja:

Emman kakut, leivokset ja jäätelöt: Emma Iivanainen
Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon: Sini Visa
Makeaa - marjoista ja hedelmistä: Liisa Westerberg
Verrattomat kakut sekä muita leivonnaisia: Pille Enden ja Lia Virkus
Parhaat piirakat - 50 suolaista ja makeaa herkkua kotikeittiöstä: Tiia Koskimies

Romantikon ruusulaukku ja ompelijan suosikkilaukku

Löysin Handmade Hippu-blogista näppärän olkalaukun ohjeen, ja tarkoituksenani oli ensin tehdä itselleni kesälaukku, mutta pian huomasin suunnittelevani laukkua myös ystävälleni synttärilahjaksi.

 Romanttinen ruusulaukku syntyi kahdesta Tilda-kankaasta: ruusukuvioisesta ja kamee-naiskuvioisella. Silitin päälliskankaisiin tukikankaan, mutta sisäkangas on sen verran napakkaa, etten siihen laittanut lisätukea. Tilda-kankaat olen ostanut joskus Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta, vetoketju on Eurokankaasta ja laukun metalliosat kierrätettyjä.

 Tykkään tässä laukussa siitä, että vetskari jää tuonne upoksiin eli se ommellaan kiinni alavaraan.

 Kännykkätaskut kuuluvat asiaan.

 Itselleni ompelin laukun hauskasta nappikankaasta, joka on myös ostettu Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta. Siihenkin silitin tukikankaat.

 Koska tykkään ompelun lisäksi myös pöllöistä, vuorikankaaksi valikoitu eBaysta tilaamani pöllöpuuvilla, johon silitin myös tukikankaan. Vetoketjutasku on kierrätetty vanhasta kassista.

 Kännykkätaskut tulevat tietenkin toiselle puolelle.

 Vetskarin ostin Eurokankaasta.

 Laukun hihna on kiinni lukoilla, joten sen saa tarvittaessa pois. Metalliosat on kierrätetty vanhasta laukusta.

Tässä vielä linkki bägin ohjeeseen, joka on minusta todella selkeä kuvineen kaikkineen. Suosittelen! Samasta blogista löytyy myös muun muassa pussukan  ohje.

Olen oikein tyytyväinen kasseihin. Laukkujahan ei voi olla koskaan liikaa!

Muita tekemiäni laukkuja löydät täältä:

Reppu "napakettu"

Pöllökassi

Pöllökassi 2

Huopakassi (tai -kori)

Virkkaamalla nimikoitu kassi

Uusi lampunvarjostin verhokankaasta

Sain äidiltäni retrolampun, jonka kulahtanut ja tunkkainen kangas rimpsureunoineen ei oikein miellyttänyt silmääni. Sain häneltä onneksi palasen ihanaa läpikuultavaa verhokangasta, jonka valjastin oitis uuden makkarinlamppumme päälliseksi.

 Lampun raskas kangas blokkasi suurimman osan valosta, joten halusin silläkin siihen kevyemmän ja valoa läpi päästävän kankaan.

 Leikkasin vanhat kankaat irti kehikosta, ja poistin myös ajan myötä hapertuneen valkoisen "tötterön" pois. Otin mallia vanhasta varjostimen kankaasta ja lisäsin saumanvarat.

 Ompelin kankaan varjostinkehikon yläosaan kiinni käsin, jotta alaosa on helpompi kuroa lopuksi kiinni.

 Tein alaosaan kapean kuminauhakujan ja pujottelin 4 mm kapeaa silikoninauhaa sisään ja kuroin aukon niin pieneksi kuin sain (normi kuminauhakin toki kävisi, mutta silikoninauha on näkymättömämpää.)

 Tällainen henkäyksenkeveä lamppu tästä tuli.

Kirjaesittely: Kierrätä ja sisusta - kierrätyshuovasta ja muusta

Kierrätä ja sisusta - kierrätyshuovasta ja muusta: Taito Uusimaa ry, Tuula Nieminen

"Ekologisen eleganttia suomalaiseen kotiin!

Läppärikotelo, riippumatto, rahi - valmista tyylikkäät ja viimeistellyt käyttötuotteet luonnonvaroja kunnioittaen. Luo kotiisi lämpöä ja kauneutta viimeistellyillä kierrätystuotteilla.

Kierrätyshuopa sekä kaappien kätköistä tai kirpputoreilta löytyvät kierrätystekstiilit saavat kirjassa uuden elämän. Monipuoliset tekniikat kutsuvat ja inspiroivat. Kirjan ohjeilla valmistat säilytyskoreja, valaisimia, tarjottimia, laukkuja ja paljon muuta tämän päivän kotiin.

Poistovaatteista ja ylijäämämateriaaleista valmistettu kierrätyshuopa on kestävä ja monipuolinen materiaali, joka houkuttelee kokeilemaan eri tekniikoita.(#kirja)"

Kustantaja: Tammi
Julkaistu: 03/2016
Sivuja: 144
Kuvat: Laura Riihelä, Dafecor oy, Taito Uusimaa ry, Katja Kuorinki-Väänänen, Benjamin Ilmoni.
Taito Uusimaa ry:n nettisivut: http://www.taitouusimaa.fi/etusivu/
Arvostelukappale




Kierrätyshenkisiä käsityökirjoja ei voi olla liikaa. Siispä tartuin innolla tähän Taito Uusimaa ry:n uuteen teokseen, jossa pääosassa on kierrätyshuopa, mutta toki myös muutkin kierrätysmateriaalit. Innostuin  heti siitä ajatuksesta, että vanhoista vaatteista voidaan valmistaa tuota eloisan pilkahtelevaa Green Craft -huopaa, ja halusin ehdottomasti valmistaa siitä itselleni jotain.

Halusin tehdä huopanauhasta punottavan korin, johon tarvitaan kaksi kiekkoa 3 cm:n levyistä huopanauhaa sekä palanen huopalevyä. Ostin huovat oman kotikaupunkini Taito Shop Maakarista. Hintaa näille matskuille tuli 28 euroa, eli hirveän hintavaa ei mielestäni ole tämä tuote. Sitä saa tilattua myös netistä Taito Shopin sivuilta.

Korin punonta ohjeen mukaan oli periaatteessa ihan helppoa, mutta jonkinlainen piirroskuva ohjetekstin tueksi olisi helpottanut hahmottamista. Tiukan punoksen teko tuotti minulle ongelmia.

 Sain punottua ihan kivan korin, jonka laatu ei ole ihan niin tasainen kuin toivoin, mutta annettakoon se anteeksi, aloittelija kun olen. Koristelin korin värikkäällä nauhalla ja ompelin vielä reunan käsin kiinni, sillä liimaukset eivät oikein pitäneet.

Kierrätä ja sisusta -kirjassa on monenlaisia muitakin ohjeita kierrätyhuovasta: erityylisten korien lisäksi toalettipussin, tyynyjen, istuinalustojen, avaimenperien, rahien, jakkaranpäällisten, lehtitelineiden - ja korien, laukkujen, tablettikotelon sekä valaisimen ohjeet. Muina materiaaleina voi käyttää esimerkiksi nappeja, sanoma - ja aikakauslehtiä ja videonauhaa. Sormeni syyhyävät päästä toteuttamaan vielä muitakin ideoita kirjasta huopakorin lisäksi.

Suosittelen tätä kirjaa ekohenkisille käsityöihmisille sekä erityisesti lisäkoreja tarvitseville. Mikseipä niitä koreja voisi tehdä itse?

Back to Basics: Kesätoppeja, perusleggarit ja tuunausvaatteita muksuille

Kesän alussa olen ruukannut ommella lapsille jotain kivaa kesävaatetta. Yleensä olen tehnyt tytölleni mekkoja ja teepaitoja sekä pojalleni sortseja ja teepaitoja. Vuoden aikana on tapahtunut merkittävä muutos ekaluokkalaisen tyttöni pukeutumisessa. Kun viime vuonna hän kulki lähes joka päivä hulmuavissa kesämekoissaan, ei tänä kesänä häntä enää mekot kiinnosta. Minua on myös alkanut tympiä kaikki lapsekkaat ja moniväriset kuosit lastenvaatteissa, joten tilasin tällä kertaa kesäompeluksiin vaakaraitaa ja yksiväristä. Mallit halusin pitää simppeleinä.

Tytölle ompelin napakat fuksianväriset legginsit joustocollegesta. Kaava on jostain Ottobre-lehdestä aikoinaan napattu ja kangas ostettu Kangaskapinasta.

 Pojalle tein hauskan Tribal Triangles -kesätopin (OB 3/15) koossa 116 laivastonsinisestä vaakaraitatrikoosta ja keltaisesta viskoositrikoosta. Pikkuisen rypistyi tuo yläosa, kun oli ohkaisempaa kangasta. Kankaat on Kangaskapinasta.

 Tytölle tein kesätopin samoista kankaista uusimman Ottobre-lehden (3/16) Wild Day -hapsutopin ohjeella koossa 128.

 Tytölle surrautin vielä tulevaa kesäleiriä varten kivan löysän Hideaway -swetarin koossa 128 (OB 3/15) Ohjeen mukaan olisi pitänyt käyttää svetarikangasta, mutta tein paidasta kevyemmän version viskoositrikoota käyttäen. Ompelukoneessani ei ole taso-ommelta, joten en voinut tehdä niillä tikkauksia raglansaumoihin. Samasta syystä hurautin pääntien, hihansuut ja helman saumurilla.  Lisäksi tein ylläolevan ohjeen mukaan vihreäsävyisen topin ilman hapsuja. Kankaan olen saanut Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta.

 Toppi ja löysä paita toimivat hyvin yhdessä.

************************************

Löysin kaapistani pussin, jossa oli iso kasa tuunattavaksi tarkoitettuja vaatteita. Ties kuinka kauan olivat olleet siellä. Koska kaappitilamme on hyvin rajallinen, päätin eräänä sadepäivänä tehdä viimeinkin niistä jotain.

 Vanhasta 3/4-osahihaisesta tunikastani syntyi pitkähihainen mekko tytölleni. Kavensin saumurilla hiha- ja sivusaumoja, ja siinä se!

 Vanha 3/4-osahihainen mesh-kankainen mekkoni muuntui tunikaksi tytölleni. Leikkasin helman vinoon ja huolittelin sen saumurilla. Kavensin hihoja ja sivusaumoja. Pääntielle tein yhteensä neljä laskosta: kaksi eteen ja kaksi taakse.

 Ystävältäni saadusta paitapuserosta tuunasin tytölleni hihattoman paitamekon: leikkasin hihat pois ja ompelin käänteet kaksoisneulalla. Kavensin sivuista nauhakujaan saakka sekä ompelin myös olkasaumoja niin, että pääntie pienentyi sopivaksi.

 Lopuksi tuunasimme lasten kanssa kangastusseilla kolme valkoista teepaitaa. Minä piirsin yhteen värityskirjaa apuna käyttäen Mowgli-aiheisen kuvan.

 Poika teki näin hienon taideteoksen paitaansa.

 Tyttöni teki näin hienon kuvan värityskirjan avulla.

Loppusilauksena tein ystäväni antamasta retropaitapuserosta pikkuisen tyynynpäällisen makkariin:

******************

Tämänhetkisenä projektina minulla on pussukoiden ompelua, mutta vaateompelukset saavat nyt vähäksi aikaa jäädä.

Kirjaesittely: Kotileikki. Lastenhuoneen neljä vuodenaikaa.

Kotileikki. Lastehuoneen neljä vuodenaikaa: Pauliina Salminen ja Annika Liinanki. 

"Prinsessaleikki voi alkaa!

Kotileikki avaa oven lapsuuden taikamaailmaan: nuket juovat teensä virkatuista kupeista, kaarnalaivat purjehtivat pitsipurjein ja mollamaija viettää pyykkipäivää.

Kirjan inspiroivat käsityöohjeet kuljettavat lapsen ja hänen nukkensa läpi koko vuoden. Talvella nuken äiti vie leikkilapsensa luisteluretkelle, samanlaisissa hameissa tietysti. Keväisessä omenapuussa kaksikon yllä hulmuavat perintölakanoista tehdyt mekot. Kesällä ohjelmassa on tietysti päivä rannalla, ja lastenhuoneen jouluun valmistaudutaan lumihiutaleiden leijaillessa.

Kotileikissä sovelletaan monia erilaisia ohjeita, ja materiaaleihin suhtaudutaan luovasti ja kierrättäen: virttyneen villapaidan voi huovuttaa villakankaaksi nukkeneidin pyhätakkia varten. Ohjeet soveltuvat sekä aloitteleville että kokeneille käsityöläisille, ja osan töistä voi tehdä yhdessä lapsen kanssa: mollamaija on erityisen rakas, kun on itse osallistunut sen ompelemiseen!

Pauliina Salmisen ohjeet ja Annika Liinangin taianomaiset kuvat herättävät lapsuuden satumaailman henkiin. (Atena)"

Huom: Kirjan ohjeisiin on tullut korjauksia, voit katsoa ne tästä.

Kustantaja: Atena Kustannus Oy

Julkaistu: 04/2016

Kuvat: Annika Liinanki

Ulkoasu: Ville Lähteenmäki

Sivuja: 127

Kirjailijan aiemmat teokset: Miehittäjän morsiamet. Rakkautta ja petoksia jatkosodan Itä-Karjalassa (Atena 2013)

Arvostelukappale

Tämä kirja on yhtä aikaa sellainen ihastelu- ja tunnelmointikirja kuin pelkkä käsityöohjeopus. Kohderyhmää on selvästi pienten tyttärien äidit. Kirjan ohjeet inspiroivat samalla vanhempia osallistumaan lasten leikkeihin tekemällä virkattuja teekannuja kupposineen, söpöjä mollamaijoja, prinsessakruunuja ja nukenvaatteita.


Meidän tytön prinsessaleikkivaihe on auttamattomasti ohi, joten tunsin tätä kirjaa selatessani olevani ihan väärää kohderyhmää. Jotain kiinnostavaa kuitenkin löysin toteutettavaksi. Kirjassa parasta on sen kierrätyshenkisyys, sillä monikaan ei halua panostaa jokaiseen ompelukseen eurotolkulla. En ainakaan minä.


Kierrätysompelukirjat ovat siis mielestäni kivoja, mutta kompastun aina samaan ongelmaan: minulle ei nyt vain satu olemaan juuri niitä valkoisia lakanoita, isoa pyöreää pitsiliinaa tai rullakaupalla pitsinauhaa kaapeissani. Onhan toki kirppareita, joista voi etsiä kohtuuhinnalla tarvikkeita, mutta se vaatii hiukan viitseliäisyyttä - ja onnea. Niinpä juuri se, jonka olisin kuollakseni halunnut tehdä, jäi toteuttamatta. Voih. Minä niin näkisin meidän terassin koristeena ihanan pitsiliinasta tehdyn päivänvarjon...

Koska olen optimistinen ensi kesän säiden suhteen, innostuin tekemään kirjan ohjeella hauskan vanhoista farkuista ommeltavan retkipeiton. Tähän projektiin meni yhdet isäni, kahdet  omani ja yhdet mieheni risat farkut. Taustakankaaksi suositellaan ohjeessa sinistä sadetakkikangasta, mutta minä laitoin äitini antamaa valkoista ulkopaviljonkiin tarkoitettua kangasta, joka ainakin hylkii kosteutta jonkin verran.

 Pitsiä laitoin sen verran kuin kaapistani löytyi, ja muutamia farkkupaloja leikkasin mielivaltaisesti isompina kuin ohjeessa. Lisäksi hyödynsin pari takataskua - niihin voi sujauttaa vaikka servetin jemmaan. Lisäksi tein kiinnityssysteemit farkkukankaan sijaan joustavasta nauhasta sekä lisäsin  kantonarun vanhasta pellavamekkoni vyöstä. Ompelin sen kiinni taustakankaaseen, jotta naru pysyy menossa mukana. Sen avulla retkipeittopötkylän saa kätevästi olalle roikkumaan.

Kotileikki on söpöin kuvin varustettu lapsiperheen käsityökirja, josta löytyy muutamia muualtakin tuttuja ohjeita, mutta myös jotain uuttakin. Suosittelen selaamaan yhdessä lapsena kanssa! 

Minä jään odottelemaan piknikki-ilmoja, jotta pääsemme testaamaan retkipeittoa ( ja metsästämään isoa, pöyreää pitsiliinaa!)