Heipä hei!
Pitihän minun ommella lasteni nukeille uudet syysasut, kun en muuta värkättävää tällä kertaa keksinyt. Ohjeet on ihanaisesta Tarja Helenan nukenvaatekirjasta nimeltä Nukenvaatteita isoäidin tapaan, josta aiemmin tehdyn kirjaesittelyn voit lukea täältä. Olen ommellut kirjan ohjeilla myös nuken mekon, kesähatun ja kassin, jotka näet tästä linkistä.
Tyttöni uudehko Beibbari sai puuvillaisen asun (kirjan ohje 3), jonka pöllökangas on tilattu eBay:sta ja housukangas löytyi jemmapussista. Paita kiinnitetään takaa tarroilla, samoin housuissa on takana pieni halkio tarrakiinnityksellä.
Pojan nukke sain kivan collegeasun (kirjan ohje 30), jonka pirteänturkoosi college löytyi kaapistani (en muista, mistä olen aikoinani ostanut).
Laitoin nuken takkiin neppareiden sijaan tarrapalat kiinnitystä varten, ja etumukseen ompelin koristeeksi kolme erilaista nappia. Napit on tilattu Hanhelista. takin nyörit ja nyöristopparit on omista kätköistäni kaivettuja.
Nyt ovat nuket valmistautuneet syksyn tuloon!
Seuraavaksi aion sekä ommella että näperrellä: on tulossa jumpsuit sekä legginsit scuba-trikoosta tytölle, susimainen velourpaita pojalle uusimman Ottobren ohjeen mukaan, reppu Finlaysonin ohjeen mukaan itselleni sekä hauskan kranssin ja kovetettujen pitsikulhojen askartelua kirja-esittelyn ohessa (Niemi, Nuikka, Koivumäki: Sisusta, somista ja tee itse kaunista kotiin.) Pikku hiljaa, pikku hiljaa...
tiistai 25. elokuuta 2015
lauantai 15. elokuuta 2015
Kirjaesittely: Herkulliset voileipäkakut, pikkusuolaiset ja lämpimät leivät.
Herkulliset voileipäkakut, pikkusuolaiset ja lämpimät leivät: Kristina Eriksson.
"Onko mitään herkullisempaa kuin jääkaappikylmä voileipäkakku?
Voileipäkakkuja pidetään usein pelkästään juhlaruokana, mutta ne sopivat yhtä lailla lounaaksi, päivälliseksi, viikonloppuherkuksi tai retkievääksi, todistaa Kristina Eriksson.
Raikkaasti toteutetussa kirjassa loihditaan ihania voileipäherkkuja, joiden aineksina on muun muassa lohta, katkarapuja ja rapuja, tonnikalaa, salamia, kanaa ja pekonia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja munakoisoa, piparjuurta ja vuohenjuustoa.
Ohjeita on paitsi voileipäkakkuihin, myös kylmiin ja lämpimiin täytettyihin voileipiin sekä pieniin leipäsiin, joissa tuttuihin makuihin yhdistellään eksoottisempia vivahteita.(Mäkelä)
Julkaistu: 04/2015
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä
Ruotsinkielinen alkuteos: Älskade smörgåstårtor (2014)
Suomennos:Laura ja Olga Jänisniemi
Valokuvat: Anna Clarén
Sivuja: 112
Kirjailijan aiemmat, suomennetut julkaisut: Kotileipurin parhaat (Mäkelä 2014)
Arvostelukappale
Kuten kirjan takakannen tekstissäkin lukee, voileipäkakut mielletään yleensä juhlapöydän suolaisiksi koristeiksi. Se on harmi, sillä voileipäkakku on minun ehdoton suosikkini: parhaimmillaan se on mehevää, raikasta, täyttävää ja ihanien makujen sinfoniaa.
Kristina Erikssonin kirjan innoittamana päätin tehdä voileipäkakkua lauantain pääruuaksi. Kirjaa selaillessani jouduin huomaamaan, että ruotsalaisena Eriksson suosii silliä, graavilohta, anvovista ja katkarapuja todella monessa kirjan ohjeessaan - ja juuri niitä minä en voi sietää. Onnekseni löysin silti todellisia helmiä ohjeiden joukosta. Suosikkini ovat:
* broilerilla, pekonilla ja marinoidulla punasipulilla täytetty voileipäkakku,
* tanskalainen voileipäkakku (paahtopaistia),
* italialaisten makujen voileipäkakku ja
* voileipäkakku itäiseen tapaan.
Päätin tehdä italialaisten makujen voileipäkakkua. Voi että siitä tuli hyvää!
Kakkuun tuli kahdenlaista täytettä: tomaatti-jogurttitäytettä sekä basilika-pinjansiementäytettä. Njam!
Kakku kuorrutettiin turkkilaisella jogurtilla ja koristeltiin salamilla (käytin pepperonisalamia), hunajamelonilla, mozzarellajuustolla, mustilla oliiveilla sekä basilikalla.
Kirjassa on myös erilaisia lapsille räätälöityjä voileipäkakkuja, tortilla- ja rieskarullia, näyttäviä voileipiä ja voileipäleivoksia. Ohjeet on selkeitä ja Anna Clarénin kuvat kauniin kesäisiä. Aion tehdä jatkossakin viikonloppuherkuksi voileipäherkkuja kirjan ohjeista, ja miksei näitä voisi tarjoilla juhlissa ja illanistujaisissakin.
"Onko mitään herkullisempaa kuin jääkaappikylmä voileipäkakku?
Voileipäkakkuja pidetään usein pelkästään juhlaruokana, mutta ne sopivat yhtä lailla lounaaksi, päivälliseksi, viikonloppuherkuksi tai retkievääksi, todistaa Kristina Eriksson.
Raikkaasti toteutetussa kirjassa loihditaan ihania voileipäherkkuja, joiden aineksina on muun muassa lohta, katkarapuja ja rapuja, tonnikalaa, salamia, kanaa ja pekonia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja munakoisoa, piparjuurta ja vuohenjuustoa.
Ohjeita on paitsi voileipäkakkuihin, myös kylmiin ja lämpimiin täytettyihin voileipiin sekä pieniin leipäsiin, joissa tuttuihin makuihin yhdistellään eksoottisempia vivahteita.(Mäkelä)
Julkaistu: 04/2015
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä
Ruotsinkielinen alkuteos: Älskade smörgåstårtor (2014)
Suomennos:Laura ja Olga Jänisniemi
Valokuvat: Anna Clarén
Sivuja: 112
Kirjailijan aiemmat, suomennetut julkaisut: Kotileipurin parhaat (Mäkelä 2014)
Arvostelukappale
Kuten kirjan takakannen tekstissäkin lukee, voileipäkakut mielletään yleensä juhlapöydän suolaisiksi koristeiksi. Se on harmi, sillä voileipäkakku on minun ehdoton suosikkini: parhaimmillaan se on mehevää, raikasta, täyttävää ja ihanien makujen sinfoniaa.
Kristina Erikssonin kirjan innoittamana päätin tehdä voileipäkakkua lauantain pääruuaksi. Kirjaa selaillessani jouduin huomaamaan, että ruotsalaisena Eriksson suosii silliä, graavilohta, anvovista ja katkarapuja todella monessa kirjan ohjeessaan - ja juuri niitä minä en voi sietää. Onnekseni löysin silti todellisia helmiä ohjeiden joukosta. Suosikkini ovat:
* broilerilla, pekonilla ja marinoidulla punasipulilla täytetty voileipäkakku,
* tanskalainen voileipäkakku (paahtopaistia),
* italialaisten makujen voileipäkakku ja
* voileipäkakku itäiseen tapaan.
Päätin tehdä italialaisten makujen voileipäkakkua. Voi että siitä tuli hyvää!
Kakkuun tuli kahdenlaista täytettä: tomaatti-jogurttitäytettä sekä basilika-pinjansiementäytettä. Njam!
Kakku kuorrutettiin turkkilaisella jogurtilla ja koristeltiin salamilla (käytin pepperonisalamia), hunajamelonilla, mozzarellajuustolla, mustilla oliiveilla sekä basilikalla.
Kirjassa on myös erilaisia lapsille räätälöityjä voileipäkakkuja, tortilla- ja rieskarullia, näyttäviä voileipiä ja voileipäleivoksia. Ohjeet on selkeitä ja Anna Clarénin kuvat kauniin kesäisiä. Aion tehdä jatkossakin viikonloppuherkuksi voileipäherkkuja kirjan ohjeista, ja miksei näitä voisi tarjoilla juhlissa ja illanistujaisissakin.
sunnuntai 9. elokuuta 2015
Kesäiset takit lapsille sekä tuunausompelua
Heipä hei!
Kesäiset kelit jatkuvat, joten en ole mitenkään myöhässä, vaikka aloin tehdä vasta nyt lapsille kesäisiä, vuorittomia parkatakkeja. Takkien ohje on OB:n lehdestä 3/15 Summer Camo - vuoriton parkatakki. Pojalle tein takin koossa 110 cm ja tytölle 122 cm. Nämä ovat muuten elämäni ensimmäiset takit, jotka olen ommellut.
Tyttö valitsi kukkapläjäyskankaan ihan itse Kangaskapinan valikoimista.
Hauska HAND MADE -tekstillä varustettu nappi on ostettu Hanhelista.
Tykkään näistä taskuista!
Kettumainen nauha löytyi Hanhelin valikoimista...
...kuin myös nämä ihastuttavat perhosnapit.
Pojan takkiin valitsimme musta-valkotäplikkään puuvillapopliinin Kangaskapinan valikoimista. Minua hieman mietitytti, sopiiko pallokuosi pojan takkiin. Yritän olla avarakatseinen, mutta jostakin mieleni syövereistä kumpusi ajatus, että pallokuosi olisi tyttömäinen. Lopulta työnsin ajatuksen syrjään ja tein takin tästä kankaasta. Piste. Keltaiset napit on minusta mustavalkoisen kanssa ihanan pirtsakat, nekin tilasin Hanhelista.
Pojan takin kiristysnyöri jäi sisäpuolelle. Laitoin siihen perusnyöriä kaappieni uumenista sekä stopparit, ettei nauha katoa nauhakujan uumeniin.
Sitten sovituskuvia:
Pojan ilme sen kertoo: kyllä pallotakki on hänelle mieluinen!
Tämä takki päällä on mukava mennä kouluun.
En ole pitkään aikaan tehnyt tuunausompeluja, joten innostuin kaivamaan esiin minun vanhat stretch-farkkuni, joita olen säästellyt jatkokäyttöä varten ja ompelemaan niistä tytölleni jegginsit.
Ennen...
... ja jälkeen! Jemmoistani on raidallinen kuminauhavyö, josta tein tytön jegginseihin vyötärön. Vetoketjun jätin paikalleen, mutta se on nyt pelkkää rekvisiittaa kuminauhavyötärön takia.
Yläosa olisi voinut ehkä olla hiukan tyköistuvampi. Hyödynsin farkkujeni takataskut, vaikka ne on ehkä suhteettoman suuret näissä.
Tästä tytölle halvat farkut kouluun! Kaavana käytin OB:n Chillax jerseyhousujen kaavaa koossa 122.
Toinen sunnuntaipäivän tuunausprojektini oli pojan nukenrattaat, joista hajosi kangasosat alta aikayksikön. Sen siitä saa, kun ostaa halvat räpsyt. Niinpä tein poikani toiveesta siihen uudet kangasosat apinamaisesta puuvillasta.
Mallina käytin alkuperäisiä kangasosia. Kangas on ostettu Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta. Nauhat, lukko-osat ja kuminauhat on kaappieni syövereistä. Kangassosien väliin silitin tukikangasta.
Mitenkäs muiden käsityösyksy on pyrähtänyt käyntiin? Joko suunnitelmat siintää vuoritetuissa takeissa ja villapaidoissa, vai vieläkö kesäiset vaatteet ja asusteet kiinnostavat?
Minä suunnittelen seuraavaksi hihattoman trikoojumppiksen tekoa tyttärelleni, mutta myös syksyisemmät (ja jouluisemmat) työt kiinnostavat. Tildan jouluista pöytäliinaa olen ajatellut aloitella lähiaikoina sekä viimeistellä tammikuussa aloittamani piirakkasukat. Toisen sain tehtyä eilen loppuun, kun katsoimme lasten kanssa elokuvaa. Myös pehmoisia pitsipipoja olen ajatellut tehdä syksyn viileille keleille. Suunnitelmia on mukava tehdä, vaikka kaikkia ei aina ehtisikään toteuttaa!
Palataan asiaan tässä piakkoin kirjaesittelyn merkeissä!
Kesäiset kelit jatkuvat, joten en ole mitenkään myöhässä, vaikka aloin tehdä vasta nyt lapsille kesäisiä, vuorittomia parkatakkeja. Takkien ohje on OB:n lehdestä 3/15 Summer Camo - vuoriton parkatakki. Pojalle tein takin koossa 110 cm ja tytölle 122 cm. Nämä ovat muuten elämäni ensimmäiset takit, jotka olen ommellut.
Tyttö valitsi kukkapläjäyskankaan ihan itse Kangaskapinan valikoimista.
Hauska HAND MADE -tekstillä varustettu nappi on ostettu Hanhelista.
Tykkään näistä taskuista!
Kettumainen nauha löytyi Hanhelin valikoimista...
...kuin myös nämä ihastuttavat perhosnapit.
Pojan takkiin valitsimme musta-valkotäplikkään puuvillapopliinin Kangaskapinan valikoimista. Minua hieman mietitytti, sopiiko pallokuosi pojan takkiin. Yritän olla avarakatseinen, mutta jostakin mieleni syövereistä kumpusi ajatus, että pallokuosi olisi tyttömäinen. Lopulta työnsin ajatuksen syrjään ja tein takin tästä kankaasta. Piste. Keltaiset napit on minusta mustavalkoisen kanssa ihanan pirtsakat, nekin tilasin Hanhelista.
Pojan takin kiristysnyöri jäi sisäpuolelle. Laitoin siihen perusnyöriä kaappieni uumenista sekä stopparit, ettei nauha katoa nauhakujan uumeniin.
Sitten sovituskuvia:
Pojan ilme sen kertoo: kyllä pallotakki on hänelle mieluinen!
Tämä takki päällä on mukava mennä kouluun.
En ole pitkään aikaan tehnyt tuunausompeluja, joten innostuin kaivamaan esiin minun vanhat stretch-farkkuni, joita olen säästellyt jatkokäyttöä varten ja ompelemaan niistä tytölleni jegginsit.
Ennen...
... ja jälkeen! Jemmoistani on raidallinen kuminauhavyö, josta tein tytön jegginseihin vyötärön. Vetoketjun jätin paikalleen, mutta se on nyt pelkkää rekvisiittaa kuminauhavyötärön takia.
Yläosa olisi voinut ehkä olla hiukan tyköistuvampi. Hyödynsin farkkujeni takataskut, vaikka ne on ehkä suhteettoman suuret näissä.
Tästä tytölle halvat farkut kouluun! Kaavana käytin OB:n Chillax jerseyhousujen kaavaa koossa 122.
Toinen sunnuntaipäivän tuunausprojektini oli pojan nukenrattaat, joista hajosi kangasosat alta aikayksikön. Sen siitä saa, kun ostaa halvat räpsyt. Niinpä tein poikani toiveesta siihen uudet kangasosat apinamaisesta puuvillasta.
Mallina käytin alkuperäisiä kangasosia. Kangas on ostettu Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta. Nauhat, lukko-osat ja kuminauhat on kaappieni syövereistä. Kangassosien väliin silitin tukikangasta.
Mitenkäs muiden käsityösyksy on pyrähtänyt käyntiin? Joko suunnitelmat siintää vuoritetuissa takeissa ja villapaidoissa, vai vieläkö kesäiset vaatteet ja asusteet kiinnostavat?
Minä suunnittelen seuraavaksi hihattoman trikoojumppiksen tekoa tyttärelleni, mutta myös syksyisemmät (ja jouluisemmat) työt kiinnostavat. Tildan jouluista pöytäliinaa olen ajatellut aloitella lähiaikoina sekä viimeistellä tammikuussa aloittamani piirakkasukat. Toisen sain tehtyä eilen loppuun, kun katsoimme lasten kanssa elokuvaa. Myös pehmoisia pitsipipoja olen ajatellut tehdä syksyn viileille keleille. Suunnitelmia on mukava tehdä, vaikka kaikkia ei aina ehtisikään toteuttaa!
Palataan asiaan tässä piakkoin kirjaesittelyn merkeissä!
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Kirjaesittelyt: Mielen harmoniaa aikuisten värityskirjoilla.
Aikuisten värityskirjat ovat nyt suositumpia kuin koskaan ja ne menevät kirjakaupoissa, kauppojen lehtihyllyissä ja nettikaupoissa kuin kuumille kiville. Väristyskirjoilla luvataan niin mielen harmoniaa, taideterapiaa, mielen rauhaa, luovuuden ja keskittymiskyvyn parantumista kuin levollista oloakin.
Tiedä häntä. Minun kokemukseni värittämisestä ovat viime aikoina, kiitos lapsieni, olleet suuritöisiä raaputuksia, kuten sinistä taivasta tai isoa nurmikenttää. Kynsin hampain olen lupautunut auttamaan värityksessä, kun he eivät ole jaksaneet värittää isoja alueita värityskirjastaan, mutta ei ison taivaan värittäminen ole minulle tuonut levollista oloa vaan kipeän ranteen. Tarjoaisivatkohan nämä aikuisten värityskirjat minulle jotain uutta?
Värittäminen kuin meditaatiota
Hidasta elämää -sivuston bloggaaja Sanna Wickström kertoo, että koska ihmisen tietoisuus ja läsnäolo paranevat värittäessä, tätä taitoa voi opittuaan hyödyntää myös muissa tekemisissään, kuten työssään. Hän lupaa myös värittämisen vähentävän stressiä, aivan kuten minkä tahansa hiljentymisen ja meditaation. Se sopii hyvin kiireisessä yhteiskunnassa nopeaksi stressitason laskijaksi esimerkiksi työpaikan tauoille.
Wickström siteeraa maailman johtavan intuitiotutkija Dominique Surelin sanoja kertoessaan, että kun pitää rationaalisen mielensä kiireisenä värittämisen avulla, pääsee ihmisen alitajunta valloilleen ja mieli on silloin avoin uusille ideoille. Wickströmin mukaan värittäminen ja värien käyttäminen tuovat iloa, koska harva epäonnistuu siinä. Värittämisen lomassa voi kuulostella myös omaa itseään, ja sitä myötä kehittää omaa itsetuntemustaan. (http://hidastaelamaa.fi/2015/06/5-syyta-miksi-varittaminen-tekee-aikuisellekin-hyvaa/ Luettu 18.7.2015)
Yksitoikkoista toimintaa aivoille
Myös Työterveyslaitos suosittelee värittämistä, sillä yksitoikkoinen toiminta rauhoittaa mieltä. Sen luvataan myös vähentävän neurooseja, joten se on todellista taideterapiaa. Samalla värittämisen väitetään parantavan myös oppimista, joten esimerkiksi luennolla värittäminen olisi oiva apukeino oppimisen tehostajaksi.(http://m.aamulehti.fi/kotimaa/tyoterveyslaitos-suosittelee-yksitoikkoista-puuhaa-varita-itsesi-rennoksi?v=1. Luettu 18.7.2015)
Aikuisten värityskirjoja moneen makuun
Testasin puuväreillä kolmea erilaista, tänä vuonna julkaistua aikuisten värityskirjaa sekä yhtä piirustuskirjaa:
Väritä itsellesi mielenrauhaa - 100 levollista värityskuvaa kaikenikäisille on muhkea, kovakantinen ja 128-sivuinen värityskirja, jonka sivut tarjoavat esimerkiksi mandala-tyylisiä kuvioita, koko aukeaman täyttäviä kukka-aiheita, perhosia, kolibreja, simpukoita, lehtiä ja abstrakteja koukerokuvioita.
"On rentouttavaa keskittyä jonkin kauniin luomiseen.
Ilmaise luovuuttasi ja löydä sisäistä rauhaa sekä tietoista läsnäoloa värittämällä tämän kirjan kuvia. Älä aseta itsellesi vaatimuksia – anna ilon ohjailla kynääsi ja pensseliäsi. Huomaat pian, kuinka kuvien harmonia vaikuttaa sinuun positiivisesti ja kuinka värit herättävät sisäisen luovuutesi ja vähentävät stressiä.(Atena)"
Kirjan abstraktit kuvat ovat minulle parhaita rentoutumiseen, sillä niitä värittäessäni en miettinyt ollenkaan, mitä värejä "kuuluisi" käyttää. Rakastuin myös kirjan kanteen, jossa on lämpimät värit ja kullanväristä tehosteväriä. Värityskuvien pikkutarkat kuviot ovat minun mieleeni, sillä värejä saa vaihtaa niissä usein ja niin paljon kuin haluaa. Mielenrauhani on taattu näitä kauniita kuvia ja koukeroita värittäessäni!
Väritä itsellesi mielenrauhaa - 100 levollista värityskuvaa kaikenikäisille on ilmestynyt toukokuussa 2015 ja sen on kustantanut Atena. Kirjan on ideoinut Alexandra Lidén, tekstit on Pontus Dahlströmin (suomentanut Outi Alakotila) ja kuvat on Shutterstockin. Kiitokset arvostelukappaleesta!
Väriterapia - Taidekirja on kovakantinen, 72-sivuinen värityskirja, jonka kuvat on jaettu viiteen eri osaan: eläinkuntaan, kuvioihin, henkisyyteen, luontoon ja taiteeseen. Tässä kirjassa korostetaan, kuten otsikkokin jo antaa ymmärtää, värittämisen terapeuttista vaikutusta.
"Tämä kirja sisältää huolellisesti kehitettyjä väritystehtäviä,
jotka auttavat rentoutumaan, parantavat
keskittymiskykyä ja kehittävät käsien ja silmien
koordinaatiota ja huomiokykyä.
Teos toimii täydellisenä vastalääkkeenä arkipäivän
kiireille. Toivomme, että tyydytys, jonka saat käyttäessäsi
vain kymmenen minuuttia päivässä kirjan luovien
tehtävien parissa, lisäävät mielenrauhaasi, hyvinvointiasi
ja onnellisuuttasi. (Readme)"
Minun suosikkini on ehdottomasti eläinkunta-värityskuvat, sillä ne ovat ihastuttavan kauniita jo ilman värejäkin. Ne ovat yksityiskohtaisia ja valmiina kelpaisivat vaikka kehyksissä tauluksi!
Tyttäreni oli apuna väritysterapiassani hämmästellen ja ihastellen värivalintojani. Huomasin mielihyväni kasvavan, kun kuva ikään kuin heräsi värittämisen myötä eloon. Mahtavin tunne syntyi, kun väritin ensimmäisen osion kuvasta - se teki heti kuvasta kolmiulotteisen ja tuli vaikutelma, kuin yksi elementti pomppaisi kuvasta esiin. Mahtavaa!
Väriterapia - Taidekirja on ilmestynyt 06/2015 Readme.fi:n kustantamana. Kirjan on suunnitellut Kerem Kolzac, tekstin kirjoittanut Tamara Melville ja suomentanut Tapani Lahtinen. Kuvat ovat Shutterstockin. Kirjan alkuperäinen nimi on Colouring Therapy Art Book. Kiitoksia arvostelukappaleesta!
Kirke Muhosen Mindfulness-värityskirja on pehmeäkantinen ja siinä on 80 sivua täysin omantyylisiä värityskuvia. Nämä kuvat erottuvat todellakin eduksensa! En ymmärrä paljoa taiteesta, mutta Muhosen kuvat tuovat minulle mieleen lapsen ajatusmaailman ja nuoruuden kuplivan ilon, Liisa Ihmemaassa -tyylisen maailman.
"Mindfulness-värityskirja kannustaa aikuisia tarttumaan värikyniin!
Tämän kirjan värityskuvat sopivat minun ajatusmaailmaani täydellisesti. Erityisen ilahtunut olin naishahmoista, joille saa muun muassa tyylitellä helmien värejä ja somia koristeita. Kuvittelisin, että näistä kuvista saa paljon ideoita ja mielikuvituksen laukkaamaan, niin hauskoja ja jopa sadunomaisia aiheita kuvissa on.
Pienenä jälkiruokana toimii Trina Dalzielin mainio 20 tapaa piirtää pöllö ja 44 muuta siivekästä, joka ei ole värityskirja, vaan piirustuskirja. Tämä 96-sivuinen, pehmeäkantinen kirja ei ole varsinainen piirustusopas, vaan kirja, joka antaa ideoita erilaisten siivekkäiden piirtämiseen. Aiheet ovat hauskoja: perinteisten pöllöjen ja lepakoiden lisäksi voi piirtää vaikkapa siivekkäitä jalkineita, kupidoja, possuja, paperilennokkeja tai satujen lintuja.
"Paras tapa oppia piirtämään on PIIRTÄÄ!
Pöllöistä perhosiin, lohikäärmeistä leppäkerttuihin ja pingviineistä paperilennokeihin – tässä kirjassa on 900 hauskaa kuvaa siivekkäistä sekä tilaa omille piirroksillesi. Anna siis mielikuvituksesi nousta lentoon!
Muista ainoastaan yksi sääntö: ei ole vain 20 tapaa piirtää pöllö.
Suositussa sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet 20 tapaa piirtää kissa ja 20 tapaa piirtää mekko. (Atena)"
Minä en ole kovin hyvä piirtämään (edes mallista), mutta oli yllättävän mukavaa kokeilla erilaisia piirustusmalleja ilman paineita. Eikä ole pahitteeksi, jos aiheet ovat hiukan hassuja!
Trina Dalzielin 20 tapaa piirtää pöllö ja 44 muuta siivekästä -piirustuskirjan on suomentanut Ville Lähteenmäki ja sen on julkaissut kesäkuussa 2015 Atena. Kiitos arvostelukappaleesta!
*********************************************
Toiko värittäminen minulle mielenrauhaa ja stressittömän olon? Ainakin hetkeksi. On totta, ettei värittäminen vaadi suuria ponnisteluja, ja kun on liian väsynyt lukemaan kirjaa tai tekemään käsitöitä, värittäminen sopii hyvin puuhasteluksi. Suosittelen jokaiselle värittämistä, sillä onneksi markkinoilta löytyy värityskirjoja niin moneen lähtöön, että jokaiselle on olemassa se oikea.
Tiedä häntä. Minun kokemukseni värittämisestä ovat viime aikoina, kiitos lapsieni, olleet suuritöisiä raaputuksia, kuten sinistä taivasta tai isoa nurmikenttää. Kynsin hampain olen lupautunut auttamaan värityksessä, kun he eivät ole jaksaneet värittää isoja alueita värityskirjastaan, mutta ei ison taivaan värittäminen ole minulle tuonut levollista oloa vaan kipeän ranteen. Tarjoaisivatkohan nämä aikuisten värityskirjat minulle jotain uutta?
Värittäminen kuin meditaatiota
Hidasta elämää -sivuston bloggaaja Sanna Wickström kertoo, että koska ihmisen tietoisuus ja läsnäolo paranevat värittäessä, tätä taitoa voi opittuaan hyödyntää myös muissa tekemisissään, kuten työssään. Hän lupaa myös värittämisen vähentävän stressiä, aivan kuten minkä tahansa hiljentymisen ja meditaation. Se sopii hyvin kiireisessä yhteiskunnassa nopeaksi stressitason laskijaksi esimerkiksi työpaikan tauoille.
Wickström siteeraa maailman johtavan intuitiotutkija Dominique Surelin sanoja kertoessaan, että kun pitää rationaalisen mielensä kiireisenä värittämisen avulla, pääsee ihmisen alitajunta valloilleen ja mieli on silloin avoin uusille ideoille. Wickströmin mukaan värittäminen ja värien käyttäminen tuovat iloa, koska harva epäonnistuu siinä. Värittämisen lomassa voi kuulostella myös omaa itseään, ja sitä myötä kehittää omaa itsetuntemustaan. (http://hidastaelamaa.fi/2015/06/5-syyta-miksi-varittaminen-tekee-aikuisellekin-hyvaa/ Luettu 18.7.2015)
Yksitoikkoista toimintaa aivoille
Myös Työterveyslaitos suosittelee värittämistä, sillä yksitoikkoinen toiminta rauhoittaa mieltä. Sen luvataan myös vähentävän neurooseja, joten se on todellista taideterapiaa. Samalla värittämisen väitetään parantavan myös oppimista, joten esimerkiksi luennolla värittäminen olisi oiva apukeino oppimisen tehostajaksi.(http://m.aamulehti.fi/kotimaa/tyoterveyslaitos-suosittelee-yksitoikkoista-puuhaa-varita-itsesi-rennoksi?v=1. Luettu 18.7.2015)
Aikuisten värityskirjoja moneen makuun
Testasin puuväreillä kolmea erilaista, tänä vuonna julkaistua aikuisten värityskirjaa sekä yhtä piirustuskirjaa:
Väritä itsellesi mielenrauhaa - 100 levollista värityskuvaa kaikenikäisille on muhkea, kovakantinen ja 128-sivuinen värityskirja, jonka sivut tarjoavat esimerkiksi mandala-tyylisiä kuvioita, koko aukeaman täyttäviä kukka-aiheita, perhosia, kolibreja, simpukoita, lehtiä ja abstrakteja koukerokuvioita.
"On rentouttavaa keskittyä jonkin kauniin luomiseen.
Ilmaise luovuuttasi ja löydä sisäistä rauhaa sekä tietoista läsnäoloa värittämällä tämän kirjan kuvia. Älä aseta itsellesi vaatimuksia – anna ilon ohjailla kynääsi ja pensseliäsi. Huomaat pian, kuinka kuvien harmonia vaikuttaa sinuun positiivisesti ja kuinka värit herättävät sisäisen luovuutesi ja vähentävät stressiä.(Atena)"
Kirjan abstraktit kuvat ovat minulle parhaita rentoutumiseen, sillä niitä värittäessäni en miettinyt ollenkaan, mitä värejä "kuuluisi" käyttää. Rakastuin myös kirjan kanteen, jossa on lämpimät värit ja kullanväristä tehosteväriä. Värityskuvien pikkutarkat kuviot ovat minun mieleeni, sillä värejä saa vaihtaa niissä usein ja niin paljon kuin haluaa. Mielenrauhani on taattu näitä kauniita kuvia ja koukeroita värittäessäni!
Väritä itsellesi mielenrauhaa - 100 levollista värityskuvaa kaikenikäisille on ilmestynyt toukokuussa 2015 ja sen on kustantanut Atena. Kirjan on ideoinut Alexandra Lidén, tekstit on Pontus Dahlströmin (suomentanut Outi Alakotila) ja kuvat on Shutterstockin. Kiitokset arvostelukappaleesta!
Väriterapia - Taidekirja on kovakantinen, 72-sivuinen värityskirja, jonka kuvat on jaettu viiteen eri osaan: eläinkuntaan, kuvioihin, henkisyyteen, luontoon ja taiteeseen. Tässä kirjassa korostetaan, kuten otsikkokin jo antaa ymmärtää, värittämisen terapeuttista vaikutusta.
"Tämä kirja sisältää huolellisesti kehitettyjä väritystehtäviä,
jotka auttavat rentoutumaan, parantavat
keskittymiskykyä ja kehittävät käsien ja silmien
koordinaatiota ja huomiokykyä.
Teos toimii täydellisenä vastalääkkeenä arkipäivän
kiireille. Toivomme, että tyydytys, jonka saat käyttäessäsi
vain kymmenen minuuttia päivässä kirjan luovien
tehtävien parissa, lisäävät mielenrauhaasi, hyvinvointiasi
ja onnellisuuttasi. (Readme)"
Minun suosikkini on ehdottomasti eläinkunta-värityskuvat, sillä ne ovat ihastuttavan kauniita jo ilman värejäkin. Ne ovat yksityiskohtaisia ja valmiina kelpaisivat vaikka kehyksissä tauluksi!
Tyttäreni oli apuna väritysterapiassani hämmästellen ja ihastellen värivalintojani. Huomasin mielihyväni kasvavan, kun kuva ikään kuin heräsi värittämisen myötä eloon. Mahtavin tunne syntyi, kun väritin ensimmäisen osion kuvasta - se teki heti kuvasta kolmiulotteisen ja tuli vaikutelma, kuin yksi elementti pomppaisi kuvasta esiin. Mahtavaa!
Väriterapia - Taidekirja on ilmestynyt 06/2015 Readme.fi:n kustantamana. Kirjan on suunnitellut Kerem Kolzac, tekstin kirjoittanut Tamara Melville ja suomentanut Tapani Lahtinen. Kuvat ovat Shutterstockin. Kirjan alkuperäinen nimi on Colouring Therapy Art Book. Kiitoksia arvostelukappaleesta!
Kirke Muhosen Mindfulness-värityskirja on pehmeäkantinen ja siinä on 80 sivua täysin omantyylisiä värityskuvia. Nämä kuvat erottuvat todellakin eduksensa! En ymmärrä paljoa taiteesta, mutta Muhosen kuvat tuovat minulle mieleen lapsen ajatusmaailman ja nuoruuden kuplivan ilon, Liisa Ihmemaassa -tyylisen maailman.
"Mindfulness-värityskirja kannustaa aikuisia tarttumaan värikyniin!
Värittäminen
on helppoa ja mieluisaa tekemistä, johon voi uppoutua mukavaksi
toviksi. Näin siitä tulee mindfulnessia, lempeän läsnäolon harjoitus
arjessa. Värittäminen on sopivan hidasta ja rentouttavaa toimintaa, joka
vähentää stressiä ja lisää elämäniloa ja keskittymiskykyä. Samalla se
on luovaa puuhaa, joka herättelee mieltä sekä ylläpitää vireyttä ja
tarkkaavaisuutta. Mindfulness-värityskirja sopii kaikille, erityisesti arjen keskellä rentoutumista kaipaaville aikuisille! (Basam Books)"
Tämän kirjan värityskuvat sopivat minun ajatusmaailmaani täydellisesti. Erityisen ilahtunut olin naishahmoista, joille saa muun muassa tyylitellä helmien värejä ja somia koristeita. Kuvittelisin, että näistä kuvista saa paljon ideoita ja mielikuvituksen laukkaamaan, niin hauskoja ja jopa sadunomaisia aiheita kuvissa on.
Kirke Muhosen Mindfulness-värityskirja on täysin kotimainen värityskirja, jonka on julkaissut Basam Books kesäkuussa 2015. Kirjaan on kirjoittanut esipuheen mindfulness-ohjaaja Antti-Juhani Wihuri. Kiitos arvostelukappaleesta!
"Paras tapa oppia piirtämään on PIIRTÄÄ!
Pöllöistä perhosiin, lohikäärmeistä leppäkerttuihin ja pingviineistä paperilennokeihin – tässä kirjassa on 900 hauskaa kuvaa siivekkäistä sekä tilaa omille piirroksillesi. Anna siis mielikuvituksesi nousta lentoon!
Muista ainoastaan yksi sääntö: ei ole vain 20 tapaa piirtää pöllö.
Suositussa sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet 20 tapaa piirtää kissa ja 20 tapaa piirtää mekko. (Atena)"
Minä en ole kovin hyvä piirtämään (edes mallista), mutta oli yllättävän mukavaa kokeilla erilaisia piirustusmalleja ilman paineita. Eikä ole pahitteeksi, jos aiheet ovat hiukan hassuja!
Trina Dalzielin 20 tapaa piirtää pöllö ja 44 muuta siivekästä -piirustuskirjan on suomentanut Ville Lähteenmäki ja sen on julkaissut kesäkuussa 2015 Atena. Kiitos arvostelukappaleesta!
*********************************************
Toiko värittäminen minulle mielenrauhaa ja stressittömän olon? Ainakin hetkeksi. On totta, ettei värittäminen vaadi suuria ponnisteluja, ja kun on liian väsynyt lukemaan kirjaa tai tekemään käsitöitä, värittäminen sopii hyvin puuhasteluksi. Suosittelen jokaiselle värittämistä, sillä onneksi markkinoilta löytyy värityskirjoja niin moneen lähtöön, että jokaiselle on olemassa se oikea.
torstai 9. heinäkuuta 2015
Lakkitehtaalta päivää!
Ostin viime kesänä tukevaa maastokangasta, että tekisin miehelleni kalastajanhatun, mutta kangas jäi kaappiin lojumaan ja hattu jäi tekemättä. Kun Levin lomareissumme alkoi lähestyä, oli minulla hyvä syy alkaa surruuttelemaan lakkia valmiiksi. Kankaasta tuli sitten hattu myös pojalleni.
Maastokangas on Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta, kuin myös turkoosi puuvillainen vuorikangas, ja ruskea vuorikangas on Kangas-Mallasta. Koska kangas oli jämäkkää, en laittanut tukikankaita ollenkaan.
Hatun ohje on hyväksi havaitsemani Ottobren Fisherman's lierihatun ohje, josta jätin tällä kertaa tamppiosan tekemättä. Aiemmin olen tehnyt tällä ohjeella hatun pojalleni sekä isälleni syntymäpäivälahjaksi.
Tyttäreni halusi näin ollen myös itselleen hatun, mutta päädyimme maastokankaan sijasta hieman tyttömäisempään kankaaseen. Kankaaksi valikoitui sama Kangaskapinan kissapuuvillapopliini, josta tein tässä vasta tytölle hameen. Koristeeksi tein neilikkakukkasen tilkkulaatikosta löytyneestä valkoisesta satiinista käyttäen ohjeena Tildan ateljeessa -kirjan ohjetta ( Finnanger: Tammi 2012).
Hauska kukikas vuorikangas on ostettu joskus Eurokankaasta.
Minua alkoi niin kismittää, kun minulla ei ollut hattua. Ei hätää - tsadaa, minulle oli jäänyt jemmaan ah-niin-rakasta 'psykopöllökankaaksi' ristimääni puuvillaa, josta olen aiemmin tehnyt laukun niin itselleni kuin siskolleni ja sisustustaulun sekä vetoketjupussukan.
Nyt meillä kaikilla on hatut reissua varten!
Pöllöpuuvilla vuorineen on ostettu Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta.
Ajattelinpas sitten tällätä itseni hattu päässä kuvaan meikittömänä silmäpusseineni kaikkineni.
Hyvää heinäkuuta kaikille, minä painelen perheineni Lappiin!
Maastokangas on Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta, kuin myös turkoosi puuvillainen vuorikangas, ja ruskea vuorikangas on Kangas-Mallasta. Koska kangas oli jämäkkää, en laittanut tukikankaita ollenkaan.
Hatun ohje on hyväksi havaitsemani Ottobren Fisherman's lierihatun ohje, josta jätin tällä kertaa tamppiosan tekemättä. Aiemmin olen tehnyt tällä ohjeella hatun pojalleni sekä isälleni syntymäpäivälahjaksi.
Tyttäreni halusi näin ollen myös itselleen hatun, mutta päädyimme maastokankaan sijasta hieman tyttömäisempään kankaaseen. Kankaaksi valikoitui sama Kangaskapinan kissapuuvillapopliini, josta tein tässä vasta tytölle hameen. Koristeeksi tein neilikkakukkasen tilkkulaatikosta löytyneestä valkoisesta satiinista käyttäen ohjeena Tildan ateljeessa -kirjan ohjetta ( Finnanger: Tammi 2012).
Hauska kukikas vuorikangas on ostettu joskus Eurokankaasta.
Minua alkoi niin kismittää, kun minulla ei ollut hattua. Ei hätää - tsadaa, minulle oli jäänyt jemmaan ah-niin-rakasta 'psykopöllökankaaksi' ristimääni puuvillaa, josta olen aiemmin tehnyt laukun niin itselleni kuin siskolleni ja sisustustaulun sekä vetoketjupussukan.
Nyt meillä kaikilla on hatut reissua varten!
Pöllöpuuvilla vuorineen on ostettu Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta.
Ajattelinpas sitten tällätä itseni hattu päässä kuvaan meikittömänä silmäpusseineni kaikkineni.
Hyvää heinäkuuta kaikille, minä painelen perheineni Lappiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

















































