lauantai 27. helmikuuta 2016

Kirjaesittely: Kunnon leipää

Håkan Johansson: Kunnon leipää

"Kansainvälisen Bakery Masters 2014 -kilpailun voittaja Håkan Johansson jakaa kirjassaan parhaat leipäreseptinsä ja antaa kotileipureille loistavia vinkkejä, joiden avulla jokainen onnistuu.


Kirjan ohjeilla syntyvät niin aromikkaat hapanleivät kuin suussa sulavan pehmeät vehnäleivät tai rapeat näkkileivätkin. Mukana ovat myös sellaiset vanhat klassikot kuten siirappilimppu ja tumma ruisleipä.


Miten syntyy leipää ilman, että taikinaa tarvitsee vaivata? Mitä ainesosia resepteissä voi korvata toisilla, jotta leivästä tulisi vieläkin terveellisempää? Minkälaisten leipätaikinoiden tulee antaa kohota yli yön? Kaikkiin näihin ja moniin muihin kysymyksiin löytyvät vastaukset tästä erinomaisesta leivontaoppaasta.(Minerva)"


Julkaistu: 02/2016
Kustantaja: Minerva
Ruotsinkielinen alkuteos (2015): Brödet, stjärnbakarens bröd i ditt kök
Valokuvat: Rickard Rönnerstam
Suomentanut: Anna-Maija Luomi

Sivuja: 152
Arvostelukappale

Heti ensimmäiseksi kiinnitin huomioni Kunnon leipää -kirjan kanteen, jossa komeilee mahtavan näköinen limppu, ja on siksi mielestäni yksinkertaisuudessaan hyvin huomiotaherättävä. Ruotsinkielisessä alkuteoksessa Brödet, stjärnbakarens bröd i ditt kök kannessa komeilee kirjailija itse, ja vaikka hän onkin melkoinen silmänilo, on minusta tämä suomennetun version kansi näyttävämpi. Kansi on Taittopalvelu Yliveto oy:n käsialaa.

Olen aina elänyt harhaluulossa, ettei kunnon ruislimppua voi leipoa kuin maalaiskartanossa, jossa on iso puinen leipomispöytä ja leivinuuni. Jotenkin en vain osaa mieltää ruislimpun leivontaa piskuiseen vuokrakolmiomme keittiöön. Nyt sain kuitenkin käsiini sellaisen opuksen, että päätin poksautella nuo harhakuvitelmakuplani rikki.
 


Kunnon leipää saa minulta kiitosta ammattimaisesta otteesta: mitat on grammoina, välineet ovat ammattimaisia ja leivät käsitellään ammattileipojan ottein. Håkan Johansson opastaa kirjan alussa oikeiden välineiden ja raaka-aineiden hankintaan ja kuvasarjoin ammattimaisiin leivontaotteisiin.

Sitten tulee paras osio: erilaisten hapantaikinoiden ohjeet, joiden valmistamiseen täytyy uhrata nelisen vuorokautta. Se kannattaa, sillä elävää hapantaikinaa on tämän jälkeen aina jääkaapissa jemmassa.

 
Minä päätin tehdä ruishapantaikinaa. Mikään ei muuten voita neljä päivää tekeytyneen ruishapantaikinan tuoksua: tuoksu tuo mieleeni sekä mummun puisen leipäastian että kesätyöt kotipaikkakuntani leipomossa.






Löysin kirjan sivuilta sataprosenttisen ruislimpun ohjeen, jonka päätin leipoa. Leivän leipomiseen sain uhrata kokonaisen päivän, sillä esitaikinan jälkeen on 1,5 tunnin nostatus, vaivaamisen jälkeen 15 minuutin nostatus, riivaamisen jälkeen on kahden tunnin nostatus ja sen päälle sitten vielä vajaan tunnin paisto. Kaiken huipuksi edellisenä päivänä pitää muistaa valmistaa hapantaikina, johon otetaan pari ruokalusikallista tuota purkissa kypsytettyä taikinaa. Tämä ei siis ole hätähousujen leipäohje.




Sain muistaa taas ne häpeälliset hetket leipuriopiskeluajoiltani, kun en millään oppinut oikeaoppista leivän riivausta. En sitten millään. Nyt kukaan ei ollut kurkkimassa olkani takaa, miten riivauksen suoritin, huh.




Minulla ei ole oikeanlaisia leipäkoreja nostatusta varten, mutta muovikupit saivat tällä kertaa kelvata. Täytyykin lähteä leipäkorin ostoon!




Valmiit ruislimppuni näyttivät tältä ja tuoksuivat hurmaavalta. Maku oli ihanan hapan ja säilyi hyvänä vielä usean päivän ajan. Ja oikein hyvää leipää saa aikaan tavallisessa sähköuunissakin!




Kunnon leipää tarjoaa leipäohjeiden lisäksi myös kaaviloitavasta taikinasta tehtäviä leivonnaisia, kuten croissantteja ja herkullisia wienereitä. Aionkin joku päivä kokeilla niitä, ja tehdä kaaviloitavan voitaikinan pitkästä aikaa oikeaoppisine kaulintoineen ja taitteluineen.

Kirjan lopussa Johansson esittelee myös kilpailuohjeensa, joita voi kokeneempi leipoja kokeilla (itsestäni en ole ihan varma). Kokonaisuutena tämä on mahtavan monipuolinen ja selkeä leipäopas. Lisäbonuksena kirjan sivuilla on silmänruokaa naislukijoille, sillä kirjailija ilmiselvästi tykkää poseerata kuvissa ja hänellä on käsivarressaan aika kiva tatuointi.

 

2 kommenttia:

Sunne kirjoitti...

Komea on tuo leipuri ja komeat ovat sinun limppusikin :). Ihanasti olet kuvannut leivontatuokiosi; voin meilkein aistia sen tuoreen ruisleivän tuoksun, joka on täyttäyt kotinne. Mutta mistä ihmeen "riivaamisesta" puhut? Tuskin kuitenkaan olet leivän leivonnan riivaamana siellä, vaikka sekin kuulostaa aika hausklalta ;)!

Heidi P kirjoitti...

Hei Sunne, kiitos kommentistasi :) Riivaaminen on siis leivän muotoilemista, samalla siitä hierotaan pois ilmakuplia.