perjantai 23. tammikuuta 2015

Vihreä kuula -kakkua modattuna sekä jätti-fudge

Meidän kuopuspojallamme oli 5-vuotissynttärit, ja kun selailimme yhdessä joululahjaksi saamaani Kinuskikissan helpot suosikit -kirjaa (Sini Visa. Tammi 2014), meidän herkkusuu valitsi synttärikakukseen Vihreä kuula -kakun sekä jätti-fudgen.

Noh, koska lapset eivät juurikaan pidä tuorejuustokakuista, ja päärynätäytekin epäilytti, päätin täyttää kakun mansikkarahka-vispikerma-mansikkavadelmamössöllä. Hyydytettyäni kakkua yön yli oli koristelun aika - vaan siinäpä tuli mutkia matkaan. Ohjeessa luvattiin, että 500 g rasia Vihreitä kuulia pitäisi riittää kakun päälle (halkaistuina tietenkin), mutta enhän minä saanut niitä kuin kahteen alariviin. ÄÄÄK! Paniikki. Onneksi vaahtokarkkeja oli jäänyt yli, kun olimme tehneet edellisenä iltana vaahtokarkki-suklaatikkareita. Vaan ei niitäkään ollut koko kakkuun, joten raastoin sitten vielä jämäsuklaat väliin jäävään osaan ja koristelin kaupasta ostetuilla viidakon eläimillä. Kakusta tuli totisesti lastenjuhlien kakun näköinen, mutta niinhän sen kuuluukin olla!







Jätti-fudgen teossa ei sitten tullutkaan mitään ongelmia, onneksi.



Tuttuja vaahtokarkki-suklaatikkareita piti tietysti tehdä, sillä ne olivat viimeksi esikoisneidin synttäreilläkin suuri menestys. Dippasimme aidot amerikkalaiset vaahtikset ihan perus maitosuklaassa ja koristelimme Turkinpippuri- ja Mariannerakeilla sekä viidakkoteemaisilla nonparelleilla.



Mieheni täytti pyöreitä vuosia samoihin aikoihin, ja minä lupauduin tekemään hänelle töihin vietäväksi kakun. Päätin tehdä pitkästä aikaa ihan perinteisen vadelma-kermakakun, joita kondiittoriopiskeluaikoina tehtiin ihan kyllästyksiin saakka. Täytteenä oli Kinuskikissa leipoo -kirjan (Sini Visa. Tammi 2012) ohjeella vastustamatonta vadelma-Dajmtäytettä (ohje tässä). Mascarponen korvasin ihan tavallisella maustamattomalla tuorejuustolla. Pursotuskermaan lisäsin vaniljakreemijauhetta, jotta kerma ei valuisi. Koristeeksi laitoin vielä Turkinpippuri-rouhetta.



Pst. Yksi asia, mikä ei koskaan muutu, on kerman määrän aliarvioiminen. Miksi mulle aina käy näin:


Yleensä sit mies joutuu juokseen kauppaan kerman ostoon, mutta onneksi tällä kertaa mulla oli lisää kermaa jääkaapissa, ja eikun vatkaamaan lisää....

Olihan meillä taas mukavat synttärijuhlat! Ensi tuli pikkuvieraita, joiden kanssa juhlimme viidakkoteemalla, ja sen jälkeen tulivat aikuiset juhlijat. Pikku sankari oli oikein tyytyväinen ja rättiväsynyt illalla. Nyt hän on jo erittäin puhelias ja pikkuvanha 5-vuotias, iso mees jo, niinkuin hän itse sanoo.





Ei kommentteja: