Kirjaesittely: Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon

Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon: Sini Visa.


"Klassikkoleivonnaisten uusi elämä!

Taikapölyä ilmassa! Kinuskikissa taikoo perinteiset suosikit uuteen muotoon.

Supersuosittu Kinuskikissa on poiminut kirjaansa rakkaimmat klassikot ja leiponut niiden tutut maut uuteen muotoon. Korvapuusteista tulee pikkuleipiä, Lontoon rakeista leivoksia, mokkapaloista tikkareita, bebe-leivoksista piirakkaa, tippaleivistä kakkua...! Koe nämä ja monet muut riemukkaat keksinnöt yhdessä Kinuskikissan kanssa. Reseptit ovat takuuvarmaa Kinuskikissa-laatua, eli huolella suunniteltuja ja testattuja, ja ohjeet sopivat sekä aloittelijan että kokeneen leipurin keittiöön.(#Kirja)"



Kustantaja: Tammi
Julkaistu: 05/2016
Sivuja: 192
Kuvat: Sini Visa ja Laura Riihelä
Kirjailijan aiemmat teokset: Kinuskikissan helpot suosikit (Tammi 2014), Kinuskikissa leipoo: Tervetuloa juhliin! (Tammi 2012)
Kirjailijan nettisivut:  http://www.kinuskikissa.fi/
Arvostelukappale 

Omistan molemmat aiemmat Kinuskikissa-kirjat, ja ensimmäinen ajatukseni tästä oli, että mitähän uutta tämä kolmas kirja voisi tarjota? Olisiko kaksi ensimmäistä Kinuskikissan leivontakirjaa riittänyt?

Ei olisi riittänyt!  Tämän kirjan idea on tuore, omalaatuinen ja aivan nerokas, enkä mitenkään voisi enää pärjätä ilman tätä uutta lisää Kinuskikissakirjojen kokoelmaani.  Siinä missä ensimmäinen kirja Kinuskikissa leipoo: Tervetuloa juhliin! tarjoaa lukijalleen kattavasti tekniikkavinkkejä  leipomuksiin ja toinen kirja Kinuskikissan helpot suosikit taas vähemmän tekniikkaa ja enemmän perinteisiä (ja helpompia), mutta siltikin suussa sulavan herkullisia leivontaohjeita, tämä uusi kirja on jotain ihan uutta. Kuten kirjan nimikin lupaa, klassikoista tehdään nyt erilaisia, hauskoja versioita.

Tekniikkaohjeita on tämänkin kirjan alussa, mutta ne ovat todella tarpeen, sillä ne liittyvät kirjan ohjeisiin ja näin syventävät niitä. Kirja sivuilla on taas ryhmiteltynä niin kakkuja, leivoksia, pikkuleipiä kuin suolaistakin tarjottavaa.

Kirjan ohjeet kirvoittavat hymyn huulilleni, sillä niin mahtavia ne ovat. Mikseipä kakku voisi olla kuin jättimäinen laskiaispulla, tai kuin suurikokoinen piparkakku piparitaikinakuorrutteineen, tai kaneliässät pullia, tai joulutortut vuokaan leivottuja ruusuja, tai pasteijat täytettynä puolukkatäytteellä? Kirjaa selatessani ihan hihkun ääneen ahaa-elämyksistäni, enkä nyt yhtään liioittele. Tätä kirjaa ei voi selata hiljaisesti.

 

Minun esikoistyttäreni syntymäpäivät olivat lähestymässä, joten hetkisen kirjaa selattuani päätin tehdä lähes kaikki juhlissa tarjottavat kirjan ohjeista. Tytön kanssa valitsimme kaverisynttäreiden kakuksi hauskan ja pirtsakan mariannekakun ja aikuissynttäreille värikkään ranskanpastillikakun. Lisäksi tein molemmille juhlapäiville hassuja korvapuustipikkuleipiä ja pumpernikkelipiirakoita kolmin kappalein. 

Korvapuustipikkuleivät on minusta yksi mahtavimmista ideoista. Meidän lapset ovat olleet aina melko kranttuja uusille leipomuksille, eivätkä tekemäni äkkimakeat leivokset monesti maistu heille. Pulla ja pikkuleivät ovat kuitenkin olleet aina varma menestys, joten on hieno idea yhdistää nämä kaksi lasten(i) suosikkia.

Pumperinikkelikakku on hauska yhdistelmä piparkakkua ja maustekakkua. Se on kuin jättikokoinen piparkakku, ja niitähän lapset yleensä rakastavat. Kirjan ohjeessa on käytetty kuorrutteeseen mansikanmakuista tomusokeria, mutta minä sovelsin hiukan ja tein myös yhden kaakaokuorrutteisen ja myös sellaisen, jossa on molempia kuorrutteita puolet ja puolet. Tämä oli tyttäreni idea. Toimii miten päin vaan. 

Mariannekakku kuorrutetaan raidallisella sokerimassalla, jolloin se näyttää jättimäiseltä mariannekarkilta. Täytteessä on tietenkin Mariannemurskaa, kuinkas muutenkaan.

Ranskanpastillikakun tein hiukan isompana annoksena kuin ohjeessa. Sooloilin ohjeessa sen verran, etten ostanut samanvärisiä pastilleja vaan värikkäämmän kavalkadin irtokarkkihyllyn vastaavia karkkeja. Täytteeseen tuli hiukan piparminttuöljyä.

Kakku koottiin nurinkurisesti kulhoon, josta se sitten keikautettiin oikein päin. Minua suoranaisesti hirvitti, miten kakun käy, sillä täytteeseen ei tullut lainkaan liivatetta. Kaiken varalta annoin kakun jäykistyä yön yli jääkaapissa. Ja - ta-daa, se pysyi koossa, kiitos tuorejuuston ja valkosuklaan tönkistävän vaikutuksen.

 



Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon on huippu kirja sellaiselle, joka tykkää hullutella keittiössä eikä halua aina turvautua perinteisiin klassikoihin. Tuunatut klassikot kahvipöydässä piristävät varmasti vieraitten mieltä. Vaikka minun hyllyssäni nököttää ennestään molemmat Kinuskikissan aiemmat teokset, tämä kruunaa koko kolmikon erilaisuudellaan ja on varmasti näistä kolmesta suosikkini.

Samantyylisiä kirjoja:

Emman kakut, leivokset ja jäätelöt: Emma Iivanainen

Makeaa - Marjoista ja hedelmistä: Liisa Westerberg

Verrattomat kakut sekä muita leivonnaisia: Pille Enden ja Lia Virkus

Muissa blogeissa:

Suvikukkasia 
 

Röyhelöiset tuolinpäälliset keittiöön

Esikoiseni synttärit lähestyi uhkaavasti, enkä voinut olla kauhistelematta likaisia keittiöntuolejamme. Olemme vaihtaneet niihin uudet kankaat noin sata kertaa, eikä mikään kuosi tunnu olevan sen armollisempi lialle kuin muutkaan. Pitäisi lailla kieltää kangaspäällysteiset tuolit lapsiperheessä!



Yleensä olemme vaihtaneet tuoleihin uudet päälliset juhlien lähestyessä, mutta nyt mieheni meinasi, että ruuvit on jo liian moneet kertaan ruuvailtu eikä tuolit enää kestä yhtään vaihtoa. Niinpä minun piti keksiä joku edullinen paniikkiratkaisu tuoleille.


Sain idean irtonaisiin röyhelöhelmaisiin tuolinpäällisiin selaillessani Ompele pitsiä ja pellavaa -opusta (Chantal Sabatier). Toteutin nämä silti ihan omien mittausten ja pähkäilyjen mukaan. Koska päällisiä piti tehdä kuusi kappaletta, lintsasin kaikenlaisissa aikaa vievissä päärmeenteoissa, ja pyrin leikkaamaan kankaita sillä lailla, että voin hyödyntää päärmereunoja. Loput huolittelut tein vain saumurilla.



En halunnut käyttää materiaaleihin yhtään rahaa, joten kaivelin kankaita kaappieni kätköistä. Samaa kangasta ei riittänyt kaikkiin kuuteen, vaan päällisistä tuli hauskasti kahdenlaisia: hempeän vaaleanpunaisia lintuaiheisia sekä värikkäämpiä. Osa kankaista on aiemmin ostamiani, osa on vanhoista verhoista hyödynnettyjä.

Alapuolelle tuli kolmenlaisia kankaita.

Päälliset kiinnitetään tuoleihin ihan vain solmimalla tuolin pinnoihin. Röyhelön rypytys oli se työläin homma, tein sen kahden löysän rypytysompeleen avulla ja ompelin kahden kankaan väliin niin, että päällisiä voi pahimmassa hädässä käyttää myös kääntöversioina. Lisäksi ompelin kankaiden väliin vanulevyä (ja muutamaan fleeceä, koska vanu loppui kesken).

Kätevää. Jos päällinen sotkeutuu, nakkaan sen vain pesukoneeseen eikä tarvitse katsella tuolin likalaikkuja päivästä toiseen. Onhan nämä muutenkin melko söpöt, vaikka itse sanonkin. Nyt ei siis muuta kuin synttäreitä viettämään!