Kirjaesittelyt: Mielen harmoniaa aikuisten värityskirjoilla.

Aikuisten värityskirjat ovat nyt suositumpia kuin koskaan ja ne menevät kirjakaupoissa, kauppojen lehtihyllyissä ja nettikaupoissa kuin kuumille kiville. Väristyskirjoilla luvataan niin mielen harmoniaa, taideterapiaa, mielen rauhaa, luovuuden ja keskittymiskyvyn parantumista kuin levollista oloakin. 

Tiedä häntä. Minun kokemukseni värittämisestä ovat viime aikoina, kiitos lapsieni, olleet suuritöisiä raaputuksia, kuten sinistä taivasta tai isoa nurmikenttää. Kynsin hampain olen lupautunut auttamaan värityksessä, kun he eivät ole jaksaneet värittää isoja alueita värityskirjastaan,  mutta ei ison taivaan värittäminen ole minulle tuonut levollista oloa vaan kipeän ranteen. Tarjoaisivatkohan nämä aikuisten värityskirjat minulle jotain uutta?

Värittäminen kuin meditaatiota

Hidasta elämää -sivuston bloggaaja Sanna Wickström kertoo, että  koska ihmisen tietoisuus ja läsnäolo paranevat värittäessä, tätä taitoa voi opittuaan hyödyntää myös muissa tekemisissään, kuten työssään. Hän lupaa myös värittämisen vähentävän stressiä, aivan kuten minkä tahansa hiljentymisen ja meditaation. Se sopii hyvin kiireisessä yhteiskunnassa nopeaksi stressitason laskijaksi esimerkiksi työpaikan tauoille.

Wickström siteeraa maailman johtavan intuitiotutkija Dominique Surelin sanoja kertoessaan, että kun pitää rationaalisen mielensä kiireisenä värittämisen avulla, pääsee ihmisen alitajunta valloilleen ja mieli on silloin avoin uusille ideoille. Wickströmin mukaan värittäminen ja värien käyttäminen tuovat iloa, koska harva epäonnistuu siinä. Värittämisen lomassa voi kuulostella myös omaa itseään, ja sitä myötä kehittää omaa itsetuntemustaan. (http://hidastaelamaa.fi/2015/06/5-syyta-miksi-varittaminen-tekee-aikuisellekin-hyvaa/ Luettu 18.7.2015)

Yksitoikkoista toimintaa aivoille

Myös Työterveyslaitos suosittelee värittämistä, sillä yksitoikkoinen toiminta rauhoittaa mieltä. Sen luvataan myös vähentävän neurooseja, joten se on todellista taideterapiaa. Samalla värittämisen väitetään parantavan myös oppimista, joten esimerkiksi luennolla värittäminen olisi oiva apukeino oppimisen tehostajaksi.(http://m.aamulehti.fi/kotimaa/tyoterveyslaitos-suosittelee-yksitoikkoista-puuhaa-varita-itsesi-rennoksi?v=1. Luettu 18.7.2015)

Aikuisten värityskirjoja moneen makuun

 

Testasin puuväreillä kolmea erilaista, tänä vuonna julkaistua aikuisten värityskirjaa sekä yhtä piirustuskirjaa:

Väritä itsellesi mielenrauhaa - 100 levollista värityskuvaa kaikenikäisille on muhkea, kovakantinen ja 128-sivuinen värityskirja, jonka sivut tarjoavat esimerkiksi mandala-tyylisiä kuvioita, koko aukeaman täyttäviä kukka-aiheita, perhosia, kolibreja, simpukoita, lehtiä ja abstrakteja koukerokuvioita. 











"On rentouttavaa keskittyä jonkin kauniin luomiseen. 
Ilmaise luovuuttasi ja löydä sisäistä rauhaa sekä tietoista läsnäoloa värittämällä tämän kirjan kuvia. Älä aseta itsellesi vaatimuksia – anna ilon ohjailla kynääsi ja pensseliäsi. Huomaat pian, kuinka kuvien harmonia vaikuttaa sinuun positiivisesti ja kuinka värit herättävät sisäisen luovuutesi ja vähentävät stressiä.(Atena)"

Kirjan abstraktit kuvat ovat minulle parhaita rentoutumiseen, sillä niitä värittäessäni en miettinyt ollenkaan, mitä värejä "kuuluisi" käyttää. Rakastuin myös kirjan kanteen, jossa on lämpimät värit ja kullanväristä tehosteväriä. Värityskuvien pikkutarkat kuviot ovat minun mieleeni, sillä värejä saa vaihtaa niissä usein ja niin paljon kuin haluaa. Mielenrauhani on taattu näitä kauniita kuvia ja koukeroita värittäessäni!

Väritä itsellesi mielenrauhaa - 100 levollista värityskuvaa kaikenikäisille on ilmestynyt toukokuussa 2015 ja sen on kustantanut Atena. Kirjan on ideoinut Alexandra Lidén, tekstit on Pontus Dahlströmin (suomentanut Outi Alakotila) ja kuvat on Shutterstockin. Kiitokset arvostelukappaleesta!

Väriterapia - Taidekirja on kovakantinen, 72-sivuinen värityskirja, jonka kuvat on jaettu viiteen eri osaan: eläinkuntaan, kuvioihin, henkisyyteen, luontoon ja taiteeseen. Tässä kirjassa korostetaan, kuten otsikkokin jo antaa ymmärtää, värittämisen terapeuttista vaikutusta.













"Tämä kirja sisältää huolellisesti kehitettyjä väritystehtäviä,
jotka auttavat rentoutumaan, parantavat
keskittymiskykyä ja kehittävät käsien ja silmien
koordinaatiota ja huomiokykyä.

Teos toimii täydellisenä vastalääkkeenä arkipäivän
kiireille. Toivomme, että tyydytys, jonka saat käyttäessäsi
vain kymmenen minuuttia päivässä kirjan luovien
tehtävien parissa, lisäävät mielenrauhaasi, hyvinvointiasi
ja onnellisuuttasi. (Readme)"

 Minun suosikkini on ehdottomasti eläinkunta-värityskuvat, sillä ne ovat ihastuttavan kauniita jo ilman värejäkin. Ne ovat  yksityiskohtaisia ja valmiina kelpaisivat vaikka kehyksissä tauluksi!

Tyttäreni oli apuna väritysterapiassani hämmästellen ja ihastellen värivalintojani. Huomasin mielihyväni kasvavan, kun kuva ikään kuin heräsi värittämisen myötä eloon. Mahtavin tunne syntyi, kun väritin ensimmäisen osion kuvasta - se teki heti kuvasta kolmiulotteisen ja tuli vaikutelma, kuin yksi elementti pomppaisi kuvasta esiin. Mahtavaa!

Väriterapia - Taidekirja on ilmestynyt 06/2015 Readme.fi:n kustantamana. Kirjan on suunnitellut Kerem Kolzac, tekstin kirjoittanut Tamara Melville ja suomentanut Tapani Lahtinen. Kuvat ovat Shutterstockin. Kirjan alkuperäinen nimi on Colouring Therapy Art Book. Kiitoksia arvostelukappaleesta!

Kirke Muhosen Mindfulness-värityskirja on pehmeäkantinen ja siinä on 80 sivua täysin omantyylisiä värityskuvia. Nämä kuvat erottuvat todellakin eduksensa! En ymmärrä paljoa taiteesta, mutta Muhosen kuvat tuovat minulle mieleen lapsen ajatusmaailman ja nuoruuden kuplivan ilon, Liisa Ihmemaassa -tyylisen maailman.












"Mindfulness-värityskirja kannustaa aikuisia tarttumaan värikyniin!

Värittäminen on helppoa ja mieluisaa tekemistä, johon voi uppoutua mukavaksi toviksi. Näin siitä tulee mindfulnessia, lempeän läsnäolon harjoitus arjessa. Värittäminen on sopivan hidasta ja rentouttavaa toimintaa, joka vähentää stressiä ja lisää elämäniloa ja keskittymiskykyä. Samalla se on luovaa puuhaa, joka herättelee mieltä sekä ylläpitää vireyttä ja tarkkaavaisuutta. Mindfulness-värityskirja sopii kaikille, erityisesti arjen keskellä rentoutumista kaipaaville aikuisille! (Basam Books)"

Tämän kirjan värityskuvat sopivat minun ajatusmaailmaani täydellisesti. Erityisen ilahtunut olin naishahmoista, joille saa muun muassa tyylitellä helmien värejä ja somia koristeita. Kuvittelisin, että näistä kuvista saa paljon ideoita ja mielikuvituksen laukkaamaan, niin hauskoja ja jopa sadunomaisia aiheita kuvissa on.

Kirke Muhosen Mindfulness-värityskirja on täysin kotimainen värityskirja, jonka on julkaissut Basam Books kesäkuussa 2015. Kirjaan on kirjoittanut esipuheen mindfulness-ohjaaja Antti-Juhani Wihuri. Kiitos arvostelukappaleesta!

Pienenä jälkiruokana toimii Trina Dalzielin mainio 20 tapaa piirtää pöllö ja 44 muuta siivekästä, joka ei ole värityskirja, vaan piirustuskirja. Tämä 96-sivuinen, pehmeäkantinen kirja ei ole varsinainen piirustusopas, vaan kirja, joka antaa ideoita erilaisten siivekkäiden piirtämiseen. Aiheet ovat hauskoja: perinteisten pöllöjen ja lepakoiden lisäksi voi piirtää vaikkapa siivekkäitä jalkineita, kupidoja, possuja, paperilennokkeja tai satujen lintuja.




"Paras tapa oppia piirtämään on PIIRTÄÄ!
Pöllöistä perhosiin, lohikäärmeistä leppäkerttuihin ja pingviineistä paperilennokeihin – tässä kirjassa on 900 hauskaa kuvaa siivekkäistä sekä tilaa omille piirroksillesi. Anna siis mielikuvituksesi nousta lentoon!
Muista ainoastaan yksi sääntö: ei ole vain 20 tapaa piirtää pöllö.
Suositussa sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet 20 tapaa piirtää kissa ja 20 tapaa piirtää mekko. (Atena)"

Minä en ole kovin hyvä piirtämään (edes mallista), mutta oli yllättävän mukavaa kokeilla erilaisia piirustusmalleja ilman paineita. Eikä ole pahitteeksi, jos aiheet ovat hiukan hassuja!

Trina Dalzielin 20 tapaa piirtää pöllö ja 44 muuta siivekästä -piirustuskirjan on suomentanut Ville Lähteenmäki ja sen on julkaissut kesäkuussa 2015 Atena. Kiitos arvostelukappaleesta!

*********************************************

Toiko värittäminen minulle mielenrauhaa ja stressittömän olon? Ainakin hetkeksi. On totta, ettei värittäminen vaadi suuria ponnisteluja, ja kun on liian väsynyt lukemaan kirjaa tai tekemään käsitöitä, värittäminen sopii hyvin puuhasteluksi. Suosittelen jokaiselle värittämistä, sillä onneksi markkinoilta löytyy värityskirjoja niin moneen lähtöön, että jokaiselle on olemassa se oikea. 

Lakkitehtaalta päivää!

Ostin viime kesänä tukevaa maastokangasta, että tekisin miehelleni kalastajanhatun, mutta kangas jäi kaappiin lojumaan ja hattu jäi tekemättä. Kun Levin lomareissumme alkoi lähestyä, oli minulla hyvä syy alkaa surruuttelemaan lakkia valmiiksi. Kankaasta tuli sitten hattu myös pojalleni.

Maastokangas on Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta, kuin myös turkoosi puuvillainen vuorikangas, ja ruskea vuorikangas on Kangas-Mallasta. Koska kangas oli jämäkkää, en laittanut tukikankaita ollenkaan.

Hatun ohje on hyväksi havaitsemani Ottobren Fisherman's lierihatun ohje, josta jätin tällä kertaa tamppiosan tekemättä. Aiemmin olen tehnyt tällä ohjeella hatun pojalleni sekä isälleni syntymäpäivälahjaksi.

Tyttäreni halusi näin ollen myös itselleen hatun, mutta päädyimme maastokankaan sijasta hieman tyttömäisempään kankaaseen. Kankaaksi valikoitui sama Kangaskapinan kissapuuvillapopliini, josta tein tässä vasta tytölle hameen. Koristeeksi tein neilikkakukkasen tilkkulaatikosta löytyneestä valkoisesta satiinista käyttäen ohjeena Tildan ateljeessa -kirjan ohjetta ( Finnanger: Tammi 2012).

 Hauska kukikas vuorikangas on ostettu joskus Eurokankaasta.

Minua alkoi niin kismittää, kun minulla ei ollut hattua. Ei hätää - tsadaa, minulle oli jäänyt jemmaan ah-niin-rakasta 'psykopöllökankaaksi' ristimääni puuvillaa, josta olen aiemmin tehnyt laukun niin itselleni kuin siskolleni ja sisustustaulun sekä vetoketjupussukan.

Nyt meillä kaikilla on hatut reissua varten!

 Pöllöpuuvilla vuorineen on ostettu Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta.

Ajattelinpas sitten tällätä itseni hattu päässä kuvaan meikittömänä silmäpusseineni kaikkineni.

 Hyvää heinäkuuta kaikille, minä painelen perheineni Lappiin!

Kirjaesittely: Patalappukirja

Stina Tiselius: Patalappukirja

"Patalappu ei ole pelkkä keittiön tarve-esine, se on myös osa sisustusta. Itselle tai lahjaksi tehtynä se ilmentää sekä tekijän että saajan persoonaa. Neuletyönä patalappu on palkitseva: se on kooltaan pieni, joten lankaa kuluu vähän ja valmista syntyy nopeasti. Mikä vielä hauskempaa, värien, muotojen ja tekstuurien kirjo on loputon.

Ruotsalaisen Stina Tiseliuksen patalaput on jaettu muodon, aiheen ja kuvioiden mukaan klassisiin neliöihin, eläinaiheisiin, kuvioneuleisiin ja sesonkipatalappuihin. Moneen on yhdistetty virkattuja detaljeja. Aloittelijaa varten on kirjan lopussa lyhyt johdatus neulomisen ja virkkaamisen perusteisiin. (Moreeni)




Kustantaja: Moreeni
Julkaisuajankohta: 04 / 2015
Ruotsinkielinen alkuteos: Stickade Grytlappar: mönster och inspiration (2014)
Kuvat: Stina Tiselius, Lisa Tiselius ja Christofer Tiselius
Suomentanut: Jaana Palanterä
Sivuja: 112
Kirjailijan blogi: http://garnterapi.com/
Arvostelukappale

Oi, miten söpöjä patalaput voivatkaan olla! Kun selailin tätä Stina Tiseliuksen Patalappukirjaa, mietin, miten ihmeessä näitä somia patalappuja raskii käyttää? Onneksi puuvillalanka ei ota pesuista itseensä.

Tykästyin tässä kirjassa siihen, että patalaput toteutetaan pääosin neulomalla, mikä on minulle virkkausta vahvempi ala. Kirjan ohjeet on jaoteltu klassisiin neliöihin, eläimiin & hirviöihin, sileisiin ja kuvioituihin sekä juhlapatalappuihin. Löytyy muodikasta palmikkoa, retroneliötä, lammasta, pöllöä, hirviötä, uunikintaan mallista, boordikuvioista kuin jouluistakin. Ohjeet on selostettu vaihe vaiheelta, mikä sopii minunlaiselleni palikalle, jolle on vaikeuksia lukea ruudukoita.

Koska pidän pöllöistä, halusin tietysti neuloa kansikuvassakin komeilevan pöllöpatalapun. Tilasin Lankamaailmasta Luxor Fibra Netura puuvillalankaa. Silmän valkoinen lanka on aiemmin ostamaani Novitan Huvila-puuvillalankaa.

Pöllö oli helppo toteuttaa siihen asti, kunnes tuli virkattujen silmien vuoro. Minä en nyt millään käsitä, miten se aloitus eli taikarengas tehdään. Ei, vaikka katsoin kolme erilaista ohjetta siihen. Kaiken huipuksi en ensin löytänyr Patalappukirjasta perusohjeita virkkaamiseen, koska oletin niiden olevan kirjan alussa, mutta ne olivatkin kirjan lopussa. Siitä pieni miinus. Päätin kuitenkin aloittaa tenkaan virkkaamisen omalla tavallani, ja onnistuivathan ne niinkin. Toinen silmä on hiukan isompi kuin toinen, mutta eihän kukaan meistä ole täydellinen...

Näitä sööttejä patalappuja voisi olla mukava tehdä lahjaksi, sillä nämä on villasukkia nopeampi toteuttaa, eikä näihin mene lankaakaan niin paljon. Mielikuvitukseni rupesi laukkaamaan myös sen verran, että haluaisin tehdä pöllöjä myös eri värisinä: miltä näyttäisi harmaa-musta, harmaa-ruskea, valko-harmaa tai valko-ruskea pöllö? 

Puuvillainen kissahamonen

Ompelin näin kesän alkuun tyttärelleni kivan kissamaisen puuvillahamen Ottobreen Meoow-kissataskuhameen ohjeella. Näpertelyähän tämä vaati taskuineen päivineen, mutta oli tämä kaiken sen työn ja tuskan väärti!

 Hassu kissapopliini on tilattu Kangaskapinasta. Taskujen, tereiden, helmakaitaleen, korvien ja solmimisnauhan kankaat on Tilda-kankaita, jotka olen ostanut Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta.

 Kissan viikset ja silmien pupillit tein mustalla kangastussilla, Ohje käski tikata viikset mustalla ompelulangalla, mutta päätin tehdä toisin. Silmien pupilleja en jaksanut myöskään alkaa tekemään ohjeen mukaan mustasta kangaspalasta.

 Pilkullinen teree helmassa on kiva yksityiskohta. 

 Voi että hameesta tuli taas niin neidin näköinen!

Saapas nähdä, milloin jaksan seuraavan ompeluksen tehdä. Mitään ei ole minulla oikeastaan nyt suunnitteilla, paitsi ehkä maastokuvioinen kalastushattu miehelleni ja pojalleni sekä jonkinlainen hellehuivi tästä samasta kissakankaasta tytölleni. Joitain korjausompeluksia olisi odottamassa, mutta niihin minun on aina niin vaikea tarttua. Onko muilla samaa ongelmaa?

 

Kirjaesittely: Mehujääsirkus. 50 viileää mehujääohjetta.

Mehujääsirkus. 50 viileää mehujääohjetta: Cesar ja Nadia Roden.

"Helteisenä kesäpäivänä jo ajatuskin viileästä mehujäästä nostaa veden kielelle. Niitä saa toki kaupan pakastealtaasta, mutta kotitekoiset mehujäät vievät jalat alta! Itse tehdyt raikkaat herkut ovat todellisia makunautintoja, jotka sopivat omaksi iloksi sekä tarjoiltavaksi niin lastenkutsuilla, puutarhajuhlissa kuin merkkipäivilläkin. Kesäisen päivällisen voi päättää vaihteeksi kahvijäällä. Hieman alkoholia sisältävät jääpuikot taas ovat omiaan cocktailkekkereillä tai muissa aikuisten bileissä.

Lontoolaisen Ice Kitchen -yrityksen pyörittäjät Cesar ja Nadia Roden paljastavat tässä kirjassa suussa sulavimmat reseptinsä sekä niksit onnistuneisiin mehujäihin. Hedelmäisten, suklaisten, pähkinäisten ja monien muiden makujen ystävät löytävät varmasti suosikkinsa."
(Moreeni)




Julkaistu: 04 / 2015
Kustantaja: Moreeni
Englanninkielinen alkuteos:  Ice Kitchen: 50 Lolly Recipes - Sensations on a Stick (2014)
Suomennos: Nina Mäki-Kihniä
Valokuvat: Adam Slama
Sivuja: 128
Kirjailijoiden nettisivut: http://www.icekitchen.co.uk/about/
Arvostelukappale

****************************

Olen odottanut niitä ihanan kuumia, hiostavia hellepäiviä, jolloin mikään muu ei maistu kuin kylmät, huurteiset ja nestemäiset. Olen pantannut tämän Mehujääsirkus-kirjan testaamista ja odotellut, milloin helteet tulevat tänne Ouluun. Edelleenkin on sateista eikä kovin lämmintäkään, joten eihän se auttanut kuin laittaa mehujäätehdas pystyyn säästä huolimatta.


Kirjan sivuilla vilistelee niin perinteisimmistä aineksista kuin hiukan erikoisemmistakin toteutettavia mehujääpuikko-ohjeita. Alkusivuilla opastetaan oikeiden välineiden valinnassa, valmistustekniikoissa sekä esitetään erilaisia tarjoiluehdotuksia niin juhliin, häihin ja romanttisiin iltoihin, jälkiruuaksi, cocktailjuhliin, ulkoilmatapahtumiin ja lapsille. 

Jokainen ohje on näpsäkästi omalla aukeamallaan. Adam Slaman kuvat ovat yksinkertaisia mutta kauniita ja nostattavat veden kielelle. Hauskoja erikoisuuksia ovat K18-puikoiksi nimeämäni mehujäät, joihin tulee ripaus alkoholia. Ne olisivat hieno lisä kesäisiin illanistujaisiin - muutamia mainitakseni: makea sherry & rusina, mojito, burgundi & marjat, klementiini, valkoviini & ruusu. Perinteisemmissä mehujääpuikoissa on esimerkiksi karhunvatukkaa, vadelmaa, mansikkaa, mangoa ja vesimelonia. Hauskoja yhdistelmiä on pilvin pimein, muiden muassa mansikka & pippuri, persikka & rakuuna, päärynä & inkivääri ja pistaasit & ruusu. Kokeiltavaa löytyy varmasti jokaiselle!

 

Koska meidän lapset ovat melko ronkeleita syömistensä suhteen, tein  lapsille suositeltavia, yksinkertaisia appelsiini & sitruuna -puikkoja. Niihin tulee tuorepuristettua appelsiini- ja sitruunamehua, appelsiinikuoriraastetta ja hiukan sokeria. Simppeliä, mutta erittäin maistuvaa. Sitruuna toi ihanasti kirpeyttä puikkoihin. Mikään ei nimittäin ole minusta niin tympeää, kuin liian laimean makuinen mehujääpuikko, ja yleensä kun tekee valmiista mehuista niitä itse, niistä tuppaa yleensä tulemaan vetisen ja ponnettoman makuisia.

 Toden totta, niin lapset kuin aikuisetkin tykkäsivät näistä.

Kokeilin myös toista makua, mustikka & jogurtti -mehujääpuikkoja. Niistä tuli ehdottoman kauniita, mutta muistin taas, etten tykkää yhtään hunajan mausta, joka puskee näissä läpi melko voimakkaasti. Kun sen sivuseikan onnistuin sivuuttamaan, nämä olivat ihan herkullisia. Mustikkaraidat ovat sopivan makeita piristyksiä jogurtin seassa. 

Seuraavalla kerralla minun on ihan pakko kokeilla kermatoffee- ja tuore mango -puikkoja.

Tämä kirja on ehdoton hankinta kesäksi. Näitä mehujäitä voi hyvillä mielin napsia välipalaksi kesän kuumina (ja viileämpinäkin) päivinä, kun tietää, ettei niissä ole mitään ylimääräisiä ainesosia. 

Toivotan oikein lämmintä ja mehukasta kesää!

Veikeät apinasortsit

Kesäkelit häämöttää vielä jossain kaukana, mutta ompelin viikonlopun ratoksi ennen helteitä  pojalleni vilpoisat sortsit. Jospa sortsikelit tulisi ihan pian? Ohje on tuttu Ottobren Sporty pocket jerseysortsien ohje, jolla tein viime kesänä raitasortsit.

Taas kerran tuskailin sortsien kolmen taskun kanssa - helppoja ne olivat ommella, mutta voi sitä tikkauksen ja sommittelun määrää! Ensi kerralla teen ihan perussortsit ilman taskuja sun muita. Kaiken huipuksi ompelukoneeni napinläpitoiminto nikotteli sen verran, että päädyin tekemään nauhoille ulostuloreiän käsin huolitellen.

 Poikani tykkää väreistä (ja apinoista), mutta minua rupesi mietityttämään, onko näissä nyt vähän liikaa kaikkea? Tarkoitan lähinnä, ovatko nämä liian riemunkirjavat? 

Sortsien  takana on hauska raitatasku.

 Edessä on kaksi taskua ja nauhalla voi kiristää vyötärön sopivaksi (resorin sisällä on myös kuminauha).Veikeä apinatrikoo on ostettu Kangaskapinasta.

 Sekä eteen että taakse ompelin piristeeksi taskunsuuhun apinanapin. Napit olen ostanut Hanhelista.

Taskunsuukaitaleet, takataskun ja sivutereet tein railakkaan punavalkoraidallisesta trikoosta (Kangaskapina).

Minulla on töitä jäljellä tällä erää enää kolme päivää. Sen jälkeen vietämme leppoisia kotipäiviä lasten kanssa, ja silloin voi ompelupostauksia ja kirjaesittelyitä pompsahtaa taas hiukan useammin blogini sivuille. Toki säiden salliessa käymme puistoissa, kyläilemässä, pyöräretkillä ja mieheni jäätyä heinäkuussa lomalle suuntaamme Leville mökkeilemään viikoksi. 

Pidetään nyt peukkuja, että säät alkaisivat lämmetä. Palan niin halusta päästä pihalle lukemaan hyvää kirjaa, pukemaan kesämekon päälle ja pyöräilemään lasten kanssa uimarannalle eväiden kera. 

Mukavaa juhannusta kaikille! Me suuntaamme juhannuksena mieheni kotipaikkaan maaseudulle grillailemaan. Nähdään pian!

Kirjaesittely: Mekkotehdas aikuisille

Mekkotehdas aikuisille: Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola. Valokuvat: Krista Keltanen.

"Ompele itsellesi mekko jos toinenkin. Mukana kaavat kymmeneen ihanaan mekkoon!
Mekkotehdas aikuisille on käsityö- ja kaavakirja onnistuneisiin ompeluhetkiin. Se jatkaa suuren suosion saavuttaneen Mekkotehtaan viitoittamalla tiellä, ja tällä kertaa mekot on suunniteltu ja mitoitettu aikuisille naisille.

Ompelukirjassa helmat hulmuavat niin arjessa kuin juhlassa. Selkeälinjaiset mekot muuntuvat moneen makuun sopiviksi – helpoista hellemekoista haastavampiin luomuksiin. Kirjasta löytyy 10 aikuisten mekon kaavaa (koot 34–46) sekä yksi tytön mekon kaava. Mukana on myös ohjeita mekkomallien muunteluun, ompelun haastaviin kohtiin ja materiaalivalintoihin.

Kirjan upeat kuvat on kuvattu ympäri Suomen ja niissä nautitaan yöttömästä yöstä ja kurkistetaan kauniisiin koteihin. Kuvausteemoihin liittyen kirjasta löytyvät kaavat ja ohjeet myös kesäisen kassin, meikkipussin ja huivin ompeluun.(WSOY)"

Kustantaja: WSOY

Julkaisuvuosi: 2015

Sivuja: 136

Kirjailijoiden blogi: http://mekkotehdas.blogspot.fi/

Kirjailijoiden aiemmat teokset: Mekkotehdas (WSOY 2012)

Arvostelukappale

"Sunna Valkeapää-Ikola (s. 1976) vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Pohjois-Suomessa, nykyisin asuu Helsingissä. Hän on opiskellut kasvatustiedettä Lapin yliopistossa ja työskentelee opetustyössä. Vapaa-aika kuluu perheen parissa ja rakkaimpana harrastuksena ovat käsityöt.

 

Kirsi Etula (s. 1979) valmistui 2007 Helsingin Yliopistosta tekstiilityönopettajaksi pääaineenaan käsityötiede. Perheineen Helsingissä asuva Etula työskentelee tällä hetkellä opettajana. Vapaa-aika kuluu perheen kanssa vietetyn ajan lisäksi liikunnan sekä rakkaimman harrastuksen, ompelun parissa. Pitkäaikaiseksi intohimokseen Etula nimeää mekot, joita hän kaavoittaa mielellään niin tytöille kuin aikuisillekin. (WSOY)"

 

---------------

Tämä kirja on niin kaunista selailtavaa, että tätä voi katsella ihan huvikseenkin - kiitos valokuvaaja Krista Keltaselle kauniin utuisista kuvista! Jo kansikuvan herkkä tunnelma antaa vihiä siitä, että kirja pitää sisällään kesäisen kepeitä mekko-ohjeita, ei mitään jäykkistely kotelomekkoja. 

Mekko-ohjeet on nimetty kauniisti vanhoilla naisen nimillä: on Hilmaa, Tyyneä, Liljaa, Ingeriä... Mukava lisä on myös meikkipussin, kassin ja tytön mekon kaava, valopallojen askarteluohje ja Teresa Välimäen reseptit. Onpa kirjassa myös kädenlämmittimien neulontaohje.

 

Muutama mekko-ohje on aloittelijalle varma nakki, kuten vetoketjuton ja vuoriton Selma-mekko. Vaativampaa ompelua tarjoaa esimerkiksi tyttöjen mekko Helmi malli A, johon tulee vuori, piilovetoketju, pitsiä, kuminauhaa ja paljettinauhaa, mutta samasta mekosta on myös helpompi versio B, jossa piilovetoketjun ja vuorin ompelun voi välttää.

Halusin itse ommella jotain trikoosta ja välttää vetoketjun ompelun, joten koemallikseni valikoitui Hilma malli B, joka toi minulle hieman mieleen Jane Austenin maailman. Kun vielä löysin Kankaskapinan valikoimista maailman kauneinta digiprinttitrikoota, aloin innosta puhkuen toteuttamaan mekkoani.

 

 

Kirjan alkutaipaleilla oli mukavan selkeät kokotaulukot, joista löysin itselle jokseenkin passelilta vaikuttavan koon. Kirjan ompeluohjeet olivat helpot seurata, sillä ohjesivu oli pelkistetyn yksivärinen ja ohjeet mahtuivat yhdelle aukeamalle. Mekkomalliin tuli tuhottoman paljon kuminauhakujia, mutta lopulta sain mekon ommeltua. En onnistunut mokaamaan kertaakaan, joten ohjeiden täytyi siis olla todella hyvät! :)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Hihansuiden kuminauhoja aion vielä kiristää, mutta muuta fiilattavaa en löytänyt. 

 

 Kivan pitsinauhan tilasin Pitsitiestä.

 Ja ei muuta kuin ensi viikon lauantaina mekko päälle ja siskontytön ylioppilasjuhliin.

 

 

Onnea jo näin etukäteen kaikille valmistuneille!

-----------