Miksi ommella 24 pussukkaa, kun yhdelläkin pärjää?

Joskus kannattaa mennä sieltä, mistä aita on matalin. Itse asiassa useinkin. Näin ajattelin, kun tuskailin lasten joulukalenteria suunnitellessani sitä, miten jaksaisin ommella 24 pussukkaa. Sitten minulla naksahti päässä (hyvällä tavalla) ja tajusin, että voihan siihen yhteen ainokaiseen pussukkaan vaihtaa yllärin joka ilta. Niinpä ompelin tällaisen peruspussukan:

Pussilla on ihan reilusti kokoa, sillä minua on aina ärsyttänyt tulitikkulaatikon kokoiset joulukalenterit. Mitä ihmettä niihin voi keksiä, etenkin kun pikkuromua on muutenkin lasten lelulaarit täynnä? Tarrat ja sen sellaiset on toki ihan kivoja ylläreitä, mutta jos haluaa välillä yllättää lapset jollain muullakin, on pieni koko melkoinen rajoite. Nyt tähän pussukkaan mahtuu vaikkapa uudet sukat, itse ompelema pehmoeläin tai valmiiksi puhalletut ilmapallot. Kiinnitän pussukkaan joka päivä uuden numerolapun, jotta tiedämme, mikä päivä on menossa.

 Pussukan niin ulko- kuin sisäpuolenkin kangas on tilattu Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta, nyöri on omista jemmoistani, puukoristeet Sinooperista ja numerolappuja pitelevä lukko kierrätetty jostain avaimenperästä.

Siinäpä se nyt odottaa täyttämistä joka ilta.

Ompelimme yhdessä ekaluokkalaisen tyttöni kanssa tällaiset yksinkertaiset pehmopuput joulukalenteriin laitettavaksi:

 Pupujen ohje löytyy Suoraa ja siksakkia -kirjasta (Jane Bull: Mäkelä 2015). Pupujen turkoosi sekä sininen ja ruusukuvioinen Tilda-kangas on tilattu Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta. Mustapilkullinen puuvilla on Kangaskapinasta, punaiset tähtinapit Hanhelista, siniset napit kierrätettyjä ja kaulanauhojen koristeet Sinooperista.

Hyvää joulun odotusta!