torstai 25. helmikuuta 2016

Elämäni ekat farkut

Päätin ruveta ihan hurjapäiseksi ja ommella farkut meidän pikkumiehelle. Tiedän, että se kaikki vaivannäkö tuhansine tikkauksineen ei ole selväjärkisten puuhaa, koska voisin vaivattomammin käydä ostamassa jostain ketjuliikkeestä farkut kympillä parilla. Halusin silti edes kerran elämässäni kokeilla farkkujen ompelua. Minulle oli oikeastaan ihan sama, tulisiko niistä sopivat, kunhan vain saan ne lisättyä meriitteihini.

Farkkujen ohje on Ottobre-lehdestä numero 4/2015. Mallin nimi on Good Old Basics farkut ja tein ne koossa 116 cm. Jätin  ohjeesta yhden etutaskun ja reisitaskun pois, sillä liika on liikaa. Tiesin, että farkkujen leveys tulee olemaan liioiteltu meidän laihuliinipojalle, sillä Ottobren kaavamallit ovat yleensä melko pönäköitä. En silti alkanut mihinkään kaavojen kavennusrumbaan, sillä olen laiska.

Ostin Kangaskapinasta farkkuihin mustaa joustofarkkukangasta ja tilasin kankaita.com-kaupasta niihin sopivat lyhyen metallivetskarin. Farkunnappi on tullut joskus kaupasta ostettujen farkkujen mukana. Onkin ollut vuoden viisain teko kerätä näitä varanappeja talteen!

Suuria kompastuskivia farkkujen ompelussa ei eteeni juuri ilmestynyt, joskin vetskarin ompelu tuotti hieman päänvaivaa ja huomasin, että vetskarin alavaran päällitikkaus olisi pitänyt tehdä kaksoisneulalla. Sen jouduin muutenkin ompelemaan kaksi kertaa, enkä vieläkään ole täysin tyytyväinen. Myös lahkeiden ulkosaumojen tikkaukset tuottivat ähinää ja puhinaa, kun muut saumat oli jo ommeltu kiinni. Onkohan siihen olemassa joku poppaskonsti? Nevö hööd...

 Pidän erityisen paljon takataskuista, ja olen niistä hyvin ylpeä. Enkä nyt oikeasti kuollaksenikaan muista, mistä tilasin nuo hopeiset koristeniitit niihin.
 Etutaskuihin tuli tällaiset piristävän turkoosit kankaat. Ne löytyi kaappieni kätköistä.

 Vyötärökaitaleen olin leikannut epähuomiossa väärin, ja jouduin sen leikkaamaan vielä uusiksi. Kaitaleen ompeleminen oli ehkä kaikista työläin osuus, koska sai olla tarkkana, ettei ommel nappaa sisällä kulkevaan kuminauhaan kiinni.

 Farkut ovat pojalle vyötäröltä liian reilut, kuten arvelinkin. Vaikka ompelin vyötärökuminauhan monta senttiä tiukemmaksi, saimme silti kurtata farkut vyöllä, jotta ne pysyisivät jalassa. Lahkeiden pituus on ok, sillä mallasin  ne vielä ennen käänteiden ompelua. Halusin jättää niihin silti vielä venymisen varaa.


 Ihan kivat farkut näistä silti tuli. En ole ihan maani myynyt :)

 

5 kommenttia:

Sunne kirjoitti...

Onpas todellakin hienot ja yksilölliset farkut. Housut näyttävät kelpaavan hyvin myös käyttäjälleen :). Ja mitkä taskut :)! Syystäkin saat olla niihin tyytyväinen; ne ovat ihastuttavat ja taidolla tehdyt. Ihailtavaa käsityötaitoa!

mARa kirjoitti...

Hienot farkut! Niitit on kivat yksityiskohdat.

joska kirjoitti...

Hienot tuli! Jos haluat sivusaumoihin tikkaukset, kannattaa ne ommella ennen kuin sisäsauman on ommellut kiinni. Useinhan farkuissa on tikkaus sisäsaumassa ja ulkosaumassa vain taskun alapuolelle.

Heidi P kirjoitti...

Kiitos, kehut lämmittävät aina mieltäni :) Joska, kiitti vinkistä. Ohjeessa tosiaan käskettiin ommella sivusaumatikkaukset vasta lopuksi, ja itsekin ihmettelin moista. Toisaalta, eikös se sisäsaumojen tikkaus ole sitten ihan yhtä vaikeaa, jos sivusauma on jo ommeltu?

Sunne kirjoitti...

Varmaan kannattaa ommella ne saumat ensin, mihin haluaa kaksoistikkaukset; oli ne sitten sisä- tai ulkosaumat. Ja sitten vain hurauttaa lopuksi ne saumat, mihin ei tule tikkausta. Näin varmaan on helpointa?

Kaupan farkuissa on tosiaan sisäsaumat kaksoistikattu ja ne varmaankin tehty ensin ja sitten on ulkosaumat ommeltu kiinni ja niissä tehdään kaksoistikkaus vain yläosaan, eli tuohon takataskun alareunan tasolle. Varmaan juurikin sen takia, että alemmas lahkeeseen on aika vaikea niitä ommella.