Päättämättömän pipo, viinilaatikoksi naamioitu valokuvalaatikko ja halloween-hämpyt

Päätin koota tähän postaukseen muutamia väkertelyjäni, jotka eivät oikeastaan liitty millään tavalla toisiinsa. Nämä nyt kuitenkin mielestäni ansaitsevat tulla esitellyksi, vaikkeivat niin kauhean kummoisia olekaan :)

Viinilaatikoksi naamioitu valokuvalaatikko

Valokuva-albumeille ja -kirjoille ei tahdo löytyä mistään tilaa, enkä hennoisi niitä säilöä minnekään varastoon, sillä lapset tykkää niitä vähän väliä katsella ja ihmetellä. Mustan, kannellisen pahvilaatikon ja jämäkän verhoilukankaan avulla sain tehtyä niille näppärän säilytysboksin, joka näyttää ihan viinilaatikolta - ainakin kaukaa katsottuna. Sain äitienpäivälahjaksi kuumaliimapistoolin, joten päätin välttää ompeluhommat tällä kertaa ja leikkailin ja liimailin kankaan laatikon verhoiluksi. Kankaan reunoja en huolitellut ollenkaan.

 Tämä mahtava, puista viinilaatikkoa jäljittelevä kangas on ostettu Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta. 

Päättämättömän pipo

Harmaa on ollut viime aikoina lempivärini. Koska poikani housuja ja susipaitaa varten tilaamastani velourista jäi vähän kangasta yli, hurautin siitä itselleni pipon. Koska en osannut päättää, kumpi harmaa oli parempi - tummanharmaa vai vaaleanharmaa -tein piposta päättämättömän pipon, eli käytin molempia harmaita. 

 Vaaleanharmaa puoli...

 Tummanharmaa puoli...

 Sekä-että.

 Vuorin tein vaaleanharmaasta trikoosta. Velourit sekä trikoo on ostettu Kangaskapinan valikoimista. Pipon tein OttoBren Baggy Style pipo-ohjeella.

  Sopii kuin pipo päähän! 

Halloween-hämpyt 

Koska halloween-juhla lähestyy (tai oli kai sillä joku virallisempi nimi, mutten enää muista mikä), askartelimme lasten kanssa parit hassut, pitkäjalkaiset hämpyt mustasta kartongista, kennopaperista ja hopeisista piipunrasseista. Idean nappasin Sinooperin Oulun liikkeestä. Teimme tällä erää kolme hämppyä, mutta muutaman askartelemme vielä lisää ennen lauantaita, että saamme karmaisevat juhlat lastenhuoneeseen.

 Hyi hirvitys mitä kammotuksia!

 

Kirjaesittely: Huiveja ja kaulureita - 36 nopeaa ja näpsäkkää neuletta.

Huiveja ja kaulureita - 36 nopeaa ja näpsäkkää neuletta: Fiona Goble. 

 "Huivi tai kauluri on sopivan yksinkertainen ja helppo neuletyö, jos neulojalla on kokemusta vähänlaisesti. Tämän kirjan valikoimista löytyy jokaiselle jotakin - vaikkapa käärmehuivi, hienostunut iltakeeppi, superpitkä raitakaulaliina tai lasten cowboytyylinen kolmiohuivi. Usein pisteeksi i:n päälle riittää vain nappi tai pari. Kokeneempikin neuloja saa kivoja ideoita ja riittävää haastetta esimerkiksi taskullisesta kirjoneulekaulaliinasta tai pitsineulehuivista.(Karisto)




Julkaistu: 09/2015 
Kustantaja: Karisto
Suomentanut: Maria Kivelä
Kuvat: Terry Benson
Englanninkielinen alkuteos (2014): Scarves and Cowls - 36 Quick and Stylish Knits 
Sivuja: 128
Kirjailijan muita teoksia: Knitted Animal Scarves, Gloves and Socks (2015), Neulo hauskat eläinmyssyt (2013), Fiona Goble's Farmyard Knits (2012), Knitivity - Create Your Own Christmas Scene (With Patterns) (2011), Pehmolemmikit (2008)
Arvostelukappale 

Tätä Fiona Gablen neulontakirjaa voisi luonnehtia iloisen kepeäksi, riemukkaan rempseäksi ja hurmaavan helpoksi! Kaulaliinojahan ei voi olla koskaan liikaa, sen tietää joka iikka. Hauskaa tässä kirjassa on myös se, ettei miehiäkään ole unohdettu. Harmi, ettei oma siippani osaa käyttää kaulahuiveja...

Kirjan sivuilla ei ole säästelty värejä, joten inspiraation määrä tätä selailevalla on takuulla maksimissaan. Erilaisten huivimallien lisäksi sivuilla vilistää kivoja keeppejä ja kaulureita. Lapsillekin löytyy omat, veikeät mallinsa: on söpö käärmekaulahuivi, hassu viiksekäs kauluri ja pitsireunainen raitakauluri tytöille. Tässähän ihan sormet syyhyää!

Halusin tehdä itselleni pehmoisen, lämpöisen mutta keveänmallisen kaulahuivin. Löysinkin todella sievän laineikkaan pitsihuivin ohjeen, joka on kirjan sivuilla tehty sinivalkoisin värein. itse neuloin huivin mustasta ja valkeasta Novita Rose langasta, jota haalin vuosi sitten alennuskorista talteen. Nyt tuli langalle käyttöä. Malli oli helppoa seurata, sillä onnekseni ne on toteutettu sanallisesti. En nimittäin oikein tykkää seurata ruudukkoja.  

 Olen oikein tyytyväinen huiviini. Tarkoituksenani olisi neuloa kirjan ohjeilla vielä itselleni siro pitsineulekeeppi sekä lapsilleni huivit tai kaulurit. 

Suosittelen tätä kirjaa neulomisen vasta-alkajille ja niille, jotka kaipaavat välillä tervetulleita vaihtoehtoja kaulahuivien neulontaan.

 

Kirjaesittely: Helpot ja nopeat barbinvaatteet.

Helpot ja nopeat barbinvaatteet: Louise Scott-Smith ja Georgia Vaux.

"Tervetullut tyttöjen ompelukirja, jonka ohjeet on räätälöity ekaluokkalaisellekin sopiviksi! Kaavat ovat todellisessa koossa ja yksi kerrallaan kiinteästi kirjan sivuilla, joten kaavojen jäljentäminen käy kuin leikki. Saumat ommellaan käsin peruspistoilla. Reunat siistiytyvät nokkelasti värittömällä kynsilakalla. Kirjan ohjeilla valmistuu parissa illassa muodikas vaatekerta, joka herättää kulahtaneenkin barbin uuteen eloon!

Ohjeita voi varioida loputtomiin kangasta tai yksityiskohtia vaihtamalla. A-linjaisesta takista tulee trendikäs city-sadetakki, kun kangas vaihdetaan notkeaan pinkkiin muoviin - barbineiti on valmis kaupungille sateella ja paisteella! Ohjeet etenevät selkeästi vaihe vaiheelta ja valmiista vaatteista on kivat valokuvat nukkemallien yllä.

Vaatteet sopivat mille tahansa 30 cm:n pituiselle nukelle, joita meillä Suomessa kutsutaan yleisnimellä "barbi" (Karisto).


Julkaistu: 09/2015
Kustantaja: Karisto
Englanninkielinen alkuteos (2015): I can make Doll's Clothes
Suomentanut: Taina Wallin
Valokuvat: Pascal Bergamin 
Sivuja: 176 
Kirjailijoiden aiemmat julkaisut: Fashion Rebel Outfit Maker: Mix and Mismatch Styles! (2015)
Arvostelukappale 

Meidän koululainen on seurannut aikansa sivusta minun ompeluharrastustani ja pikku hiljaa innostunut itsekin ompelemaan. Koneella ompelu vielä hirvittää neitiä, mutta käsin hän on ommellut jo vaikka minkälaista pikkupehmoa. Niinpä tämä uusi barbinvaatekirja tuli meille sopivaan saumaan. 

Minussa herää aina pienoinen epäilyksen siemen, jos jossain kirjassa luvataan helppoja ohjeita lapsen kanssa tehtäväksi. Yritin silti ottaa ennakkoluulottomasti myös meidän viisivuotiaan pojan ompeluhommiin. Hän sai valita omalle miesbarbilleen, joka on usein leikeissä Robin, jonkin vaatteen. Hän halusi tehdä maastokankaisen takin eli "mettitakin". Neiti taas halusi tehdä pienen hamosen nukelleen. Niinpä vain piirtelemään ja leikkaamaan kaavoja.

Ohjeet yllättivät minut selkeydellään. Kunkin vaateohjeen alussa esitellään havainnollistavien kuvien avulla, mitä kaikkea ompeluun tarvitaan. Kaavat ovat tosi simppeleitä, eli niitä ei tehdä kovin monesta osasta. Kaavan piirtämiseen on annettu myös selkeät ohjeet, ja iso kiitos suuresta fontista, jota pienenkin lukijan on mukava seurata.

Niinhän siinä kävi, että poika kyllästyi ompelemiseen heti alussa, ja tyrkkäsi takintekeleen minun käteeni. Minä laiskana menin ja hurautin takin ompelukoneella, sillä ompelen käsin vain äärimmäisen pakon edessä. Tyttö jaksoi kuitenkin tehdä oman ompeluksensa loppuun saakka itse.

Helpot ja nopeat barbinvaatteet mielestäni lunasti lupauksensa siinä, että jo ekaluokkalainenkin taitaa näillä ohjeilla ompelemisen. Kirja on lisäksi mukavan kompaktin kokoinen ja siinä oli mukavasti helppoja ohjeita: on toppia, hametta, takkia, mekkoa ja pientä laukkua.

Kirjan lopussa on kätevä keino laittaa kankaiden reunoihin väritöntä kynsilakkaa estämään rispaantumista. Itseäni häiritsi ohjeissa juuri se, ettei kankaita huolitella, mutta ymmärrän toki sen, ettei monikaan alakoululainen jaksaisi tehdä kovin monivaiheista ompelusta huolitteluineen päivineen.  


Tässäpä meidän uudet barbinvaatteet esittelyssä: 

Hameeseen neiti ompeli kaksi perhospaljettia koristeeksi. Toppi on kuvausrekvisiittaa.

"Robin-nukke" sai uuden maastotakin. Äiskä halusi välttämättä huolitella saumurilla takin alaosan, mutta kynsilakkahuolittelut muualta on vielä kuvaushetkellä tekemättä. 

Kettumaisia ompeluksia ja askartelua

Meidän neiti fanittaa kettuja ihan hirveästi, ja olen pidemmän aikaa etsinyt sopivaa kettudigiprinttiä. Niinpä innostuin  suuresti, kun Kangaskapinan valikoimiin tuli täydellinen, syksyinen kettudigiprintti. Oli ihan pakko tilata kangasta ja tehdä lapsosille paidat.

 Tytön paidan tein Ottobren  Autumn Forest trikoopuseron ohjeella koossa 122 cm. Malli on muuten ihan peruspaita, mutta eteen tulee sievä rypytys, joka tekee paidasta aavistuksen tyttömäisemmän. Kaavat olen joskus piirtänyt kirjastosta lainaamastani lehdestä, enkä muista enää, mistä numerosta ne ovat.

 Paidan pariksi tein suklaanruskeasta scubatrikoosta legginsit Ottobren ohjeella (4/15 Denim & Gold Leggins 128 cm). Nämä menivät vähän poskelleen, sillä tikkaukset alkoivat kupruttelemaan kangasta ja taskutkin menivät vähän niin ja näin...

 Kävi niin, että legginseistä tuli tytölle pikemminkin lökkärit eli lökäpöksyt. Neiti on tavattoman hoikka, joten olisi pitänyt piirtää pituus 128 cm:n mukaan mutta leveys 116 cm:n mukaan. Laiskana en jaksanut alkaa säätää kaavanmuuntelujen kanssa ja näin sitten kävi.

Tyttö kuitenkin aikoo pitää housuja, eikä tuominnut niitä kaapin perälle - onneksi. Kangas on tilattu Kangaskapinasta. Tavattoman ihanaa kangasta tämä scubatrikoo: voisin tehdä itselleni myös joskus tästä napakat legginsit. Liukkautensa puolesta se on kuitenkin hiukan haastavampaa käsitellä kuin normaalit elastaanitrikoot.

Pojalle tein Ottobren ohjeella kivan kettuhupparin (4/13 Beagle Boy huppari 110 cm). Huppuun ja kyynärpääpaikkoihin laitoin ruskeaa scubatrikoota, ja resoreina käytin metsänvihreää. Yhden kerran sain purkaa saumurini atomeiksi ja vaihtaa uuden neulan siihen. Minä niin rakastan ommella paksuja resorikohtia. Not.

Olen aiemmin ommellut pojalle housut samasta harmaasta velourista (Kangaskapina), josta tein aiemmin susipaidan. Nämä housut sopiikin aika hyvin susipaidan kaveriksi. Ohje on Ottobre-lehdestä 4/13, malli Ultimate Casual svetarihousut 110 cm. 

 Näistä tuli mielestäni oikein onnistuneet ja mukavat housut. Sovelsin hiukan etukappaleissaa, sillä tummanharmaata kangasta ei ollut tarpeeksi, joten tein etukappaleiden yläosat vaaleanharmaasta. Hauska yhdistelmä minusta.

Lopuksi esittelen kettumaisen huopa-askartelun, jonka teimme tyttöni kanssa yhdessä. Bongasin tämän ketun Oulun Sinooperissa, ja löysin kaavan kettuun heidän Facebook-sivuiltaan. Oikein veikeä kettu.

Sellaisia esittelyssä tällä kertaa. Seuraassa postauksessani esittelen hauskaa barbinvaatekirjaa (Helpot ja nopeat barbinvaatteet: Karisto 9/2015), jonka ohjeilla teimme lasten kanssa yhdessä parit vaatteet malliksi. 

Nähdään!

Kirjaesittely: Sisusta, somista ja tee itse kaunista kotiin

Sisusta, somista ja tee itse kaunista kotiin: Pinja Niemi, Mari Nuikka ja Marjo Koivumäki.

Tämä kaunis kirja sisustamisesta ja somistamisesta on todellinen inspiraation ja ideoiden aarrearkku.

Teos johdattaa tunnelmallisten ja maalaisromanttisten kotien maailmaan. Sisustamalla itse valmistetuilla esineillä voi luoda mitä yllättävimpiä esteettisiä kokonaisuuksia ja tehdä kodista uniikin ja persoonallisen.

Kirja tarjoaa runsaasti ohjeita, uusia tekniikoita ja erilaisia materiaalien käyttötapoja. Lukijaa opastetaan myös, kuinka itse valmistetut esineet voi sijoittaa osaksi kodin sisustusta.
Kirjasta löytyy mm. viihtyisiä keittiöitä, kauniita kylpytiloja, viimeisteltyjä eteisiä, tunnelmallisia saunoja ja leikkisiä lastenhuoneita. Kokonaisuudet vaihtelevat vaaleasta ja elegantista romantiikasta rouheampiin ja tummempiin tunnelmiin.
Kirja antaa vinkkejä, opastusta ja inspiraatiota estetiikan ja käsityön ystäville, niin harrastelijoille kuin ammattilaisillekin. Upeat kuvat ja selkeät ohjeet innoittavat loihtimaan omat yksilölliset tyylinäytteet (Minerva)."


Julkaistu: 08/2015
Kustantaja: Minerva
Valokuvat: Marjo Koivumäki ( Aiemmat teokset: Ekodeko – Sisusta kierrättäen, Hyvän mielen puutarha, Kuvan taikaa – Askartele, ompele ja sisusta valokuvista ja Sisusta risusta.)
Sivuja: 135
Arvostelukappale

En ole hirveämmin lukenut sisustuskirjoja saati toteuttanut niistä ohjeita,  mutta nyt kiinnostuin tästä Pinja Niemen ja Mari Nuikan kirjoittamasta ja Marjo Koivumäen valokuvaamasta kirjasta, joka pursuaa suhteellisen helposti toteutettavia ohjeita. Kirjassa lupaillaan maalaisromanttista tunnelmaa, ja siitähän tyylistä minä en voi olla pitämättä. Materiaaleina käytetään pitsiliinoja, vanhoja aterimia, heinäseipäitä, höyheniä, rautalankaa.. Juuri mikään idea ohjeineen ei näyttänyt minusta mitenkään ylitsepääsemättömän vaikealta.

Halusin kokeilla heti etusivulla esiteltyä, valkoista kranssia, joka toteutetaan vanhasta lakanasta ja styrox-renkulasta. Vastoin ohjetta leikkasin palasiksi vaaleankeltaisen lakanan, jossa on vaaleansinisiä kukkasia.

Kranssi oli helppo tehdä eikä siinä tarvittu liimaa (jes, minulle liimakammoiselle sopii!), mutta jokunen tovi minulle meni kuitenkin tökkiessä sukkapuikolla lakananpaloja kranssiaihioon.
">

Tein rautalangasta kiinnityskoukun ja somistin kranssin vanhoista jouluvaloista otetulla koristesiimalla.

Toinen kokeiluluontoinen työni oli höyhenlamppu, joka tässä kirjassa on toteutettu myös vitivalkoisena. Kävin ostamassa lamppua varten 40 cm:n halkaisijalla olevan riisipaperivarjostimen, neljä kappaletta kymmenen gramman höyhenpussia värisävyltään harmaa-musta-valkoinen sekä ison pullon perusliimaa. Sitten liimailin parina päivänä höyheniä lamppuun ja tuskailin. Helppoa oli kaikesta huolimatta. Nyt kissojen lempilamppu on saanut kunniapaikan olkkaristamme.

Lamppu on näyttävä niin ilman valoa kuin valon kanssakin. Hassu höyhenkasa!

Kirjassa on monta ihanaa ideaa, jotka aion vielä tehdä. On mukava, että siinä on otettu vuodenajat huomioon, ja ohjeita löytyy niin jouluun, syksyyn kuin kesäänkin sopivia. Ideoita on myös eri huoneisiin: niin keittiöön, saunaneteiseen, makuuhuoneeseen, pihalle kuin ompeluhuoneeseenkin. Minulla oli tarkoitus tehdä tätä esittelyä varten vanhoista pitsiliinoista hienoja kulhoja, jotka kovetetaan tekstiilikovettimella, mutta jätän sen myöhemmäksi. Myös ihania jouluaskarteluja aion ehdottomasti kokeilla.


Tämä kirja on mainio opas sisustajalle, joka haluaa näpertää itse eikä kaipaa turhan kimurantteja ohjeita! Tunnelmallisissa kuvissa silmä lepää.
 

Omintakeinen "napakettureppu"

Olen sen verran mummoutunut, etten oikein ymmärrä enää joitakin nuorten suosimia muotioikkuja. Etenkään niitä pieniä, ylihinnoiteltuja naapurimaan "napakettu"-merkkisiä reppuja, jotka eivät näytä minusta miltään. Tai eivät ainakaan sen suolaisen hintansa väärtiltä.

Mietin kuitenkin, että sellainen pieni reppu olisi oikein kätevä työreppuna, niin ei tarvisi laittaa selkään sitä kammottavaa pinkkiä retkeilyreppuani, jonka olen joskus erehdyksessä ostanut. Löysin yllättäin Facebookin käsityöryhmän kautta linkin Finlaysonin pikkurepun ohjeeseen, joten sain ommeltua itselleni lähes ilmaiseksi oman napakettureppuni. Paitsi, että paljon söpömmän!

Kankaat minulta löytyi kaapista, joten tämä reppu ei kustantanut minulle kuin pari vetoketjua sekä tukinkankaan, joka oli päässyt hupenemaan. 

En tiedä, haluanko suositella tuota reppuohjetta kellekkään, sen verran vaikeatajuiset ne oli. Sain eräätkin kerrat jystää otsaani ompelupöytään turhautumisesta. Loppujen lopuksi sain kuitenkin reppuni valmiiksi.

 Reppu on tehty oikeasta verhoilukankaasta, jonka olen tilannut aiemmin nojatuolin verhoilua varten Anne-Marian kangas- ja sisustusompelimista. Kankaassa on aimo lukema martingaaleja (en muista, kuinka paljon), joten sen pitäisi kestää kulutusta. 

Repun kantokahvat on vanhan talvitakkini vöistä tehty. Mustat reppuhihnat solkineen on vanhasta repusta otettu. Etutaskun vetskari löytyi minulta ennestään. Pidemmät vetoketjut tilasin Hanhelista, kuin myös kiinnisilitettävän tukikankaan napakoittamaan reppua.

Repun vuoritin niin ikään napakalla sisustuskankaalla, joka on tilattu joskus kauan sitten Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta verhokappaa varten. Luovuin nyt verhosta ja leikkasin sen uusiokäyttöön.

Että sellainen reppuli syntyi. Olen tyytyväinen. En haluaisi tehdä enää ikinä tuolla ohjeella mitään, mutta minulta jo tilattiin pari. Ehkä pienen tauon jälkeen....


Seuraavaksi esittelen teille uusimpia lastenvaateompeluksia, ja ehkäpä viimein Sisusta, somista ja tee itse kaunista kotiin -kirja pääsee esittelyyn, kun saan testattua siitä pari kivaa ohjetta. Kuulemisiin!

Sus' siunatkoon mikä susipaita!...sekä söötti haalari koululaiselle.

Tervehdys!

On taas aika esitellä uusimpia ompeluksiani, joita olen tässä parin viimeisen viikonlopun aikana väkerrellyt:

Koululaisneidille tein viimein oman jumppiksen, jota hän on kauan toivonut. Ohje on Ottobre 3/2015 -lehdestä Passerine jerseyhaalari koossa 122. 

 Kangasta minun ei tarvinnut erikseen ostaa, sillä aiemmin omaa trikoomekkoani varten tilaamaa romantiikka-digiprinttitrikoota oli vielä kangaskaapissani sopivasti (Kangaskapina).

Jumppis pujotetaan päälle alakautta kaula-aukosta, jonka tietenkin on oltava tarpeeksi suuri ja joustava. Tähän haalariin tulikin taakse samanlainen tamppikaitale kuin aimmin tekemääni Lionella jerseymekkoon.

 Hihoihin laitoin harmaata trikoota (Kangaskapina), sillä digiprinttiä ei enää riittänyt niihin asti. 

 Koska jumppis on lyhythihainen, voi kylmemmällä säällä vetäistä neuleen päälle. Neule on ostettu H&M:lta.

Pojalle ompelin uusimman Ottobren ohjeella (4/2015: Small nice wolf svetari) hauskan susipaidan koossa 110.

Vastoin ohjetta tein svetaripaidan velourista, en svetarineuloksesta. Tässä paidassa myös harmaiden välinen sävyero on jyrkempi kuin lehden ohjeessa, jolloin susi erottuu paremmin eduksensa.

Suden silmien pupillit piirsin kangastusseilla, sillä en olisi (varmaankaan) onnistunut aplikoimaan niitä siististi koneella. En myöskään tehnyt taso-ompeleita, sillä koneessani ei ole taso-ompeluun sopivaa hunajankenno-ommelta, vaan ompelin palat yhteen saumurilla ja tikkasin saumanvarat suoralla ompeleella. 

 Kovin on poika iloinen susipaidastaan!

 Suden naamasta tuli melko suikulainen, mutta ei se mitään - tämä onkin sellainen luihu susi :) Paidan hihoihin tuli mukavat vauhtiraidat vaaleanharmaasta ja takaosa on kokonaan tummanharmaa. Kankaat olen ostanut Kangaskapinasta.

Sitten keksimään uusia kujeita...