keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Nojatuoli kuin toffeekarkki

Olen saanut äidiltäni viehättävän vanhan nojatuolin, jonka hän on  itse joskus verhoillut.

Vaaleansinisävyinen kangas on minusta ihana, mutta meidän Adalmiina-kissa on tehnyt sapelikynsillään siihen tuhojaan ja onpahan hän oksentanutkin selkänojalle: 



Niinpä mielessäni on pitkään kytenyt nojatuolin uudelleenverhoilu. Tarkoitin siis pelkkää päällystämistä, sillä en halua alkaa pöllyyttämään vanhoja täytteitä pitkin asuntoamme. Tilasin tuolia varten raidallista kulutuksenkestävää kangasta ja siitä ajatus sitten lähti - toffeekarkkituoli :) Kankaasta kun tulee minulle mieleen toffeekarkin käärepaperi...



Ensi alkuun assistenttini (siis mieheni) purki tuolista puiset käsinojat ja vanerisen taustalevyn pois sekä vanhat kankaat. Sisältä paljastui ihan uskomattoman ruma kangas, yöks!



Sitten silitin kankaan ja aloin mallailla sitä tuolin pehmusteen päälle niin, että leveä raita tulisi keskelle.  Kulmat laitoin nuppineuloilla valmiiksi, jotta tiedän, mistä ommella:




Sitten leikkasin kulmista ja muualtakin ylimääräiset kankaat pois.



Seuraavaksi leikkasin kangasti niin, että voin "survoa" osan kankaasta  istuin- ja selkäosan välistä toiselle puolelle, sillä emme jaksaneet irrottaa osia toisistaan.





 Käänsin kankaan nurinpäin ompelua varten ja katosin, että kulmat tulee yhä oikein. 


Seuraavaksi selkänojaan sopiva kangas ja kulmat samanlailla kuin äsken:





Kulmat ommella surruutin ja silitin saumat auki. Hyvin sopii:




Nyt tuoli on niittaamista vaille valmis: 

 Käytän taas hyväkseni assistenttiani ja hänen vakaata niittipyssykättään :) Kangas taitellaan ja kiristellään yhteistyössä nätisti (ainakin yritetään) tuolin alle ja niittaillaan kiinni:




Kulman sommittelu mietitään tarkkaan. En halua niittejä siihen näkyville:





Sitten näppärä apulaiseni ruuvaa käsinojat takaisin paikoilleen. Vitsit, tästähän tuli komia, vaikka itse sanonkin! 




Ainiin, taustalevy vielä. Tilasin vahingossa kangasta liian naftisti, joten taustakangas piti laittaa vaakaan. Haittaakse? No ei mua ainakaan!!!! Taustakangas laitettiin ihan vain maalarinteipillä, sillä niitit ois tullut läpi vanerista. Taustalevy sitten - naps naps - pikkunauloilla kiinni ja valmista tuli. (Vähän se alhaalta rumasti repsottaa, kun levy ei ollutkaan tarpeeksi iso, mutta eihän sitä kukaan sieltä näe.)




Ja nyt kissalle tiedoksi: älä koske enää tuoliin kynsilläsi, äläkä varsinkaan örkkää sille!!!!

...Ja näin kissa otti tuolin ihan omaksensa <3




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oikein hieno tuoli! Raita on ihanan raikas ja hienoa työtä. Vaaka takana ei haittaa mitään, melkein parempi!

Heidi P kirjoitti...

Kiitos Anonyymille :)