Suklaakakku ja mättöpiirakka

Muutamia leipomuksia on tullut tehtyä, vaikkakin harmittavan harvoin nykyään. Perinteistä suklaakakkua tein tuomisiksi perheystävillemme. Tämän ohje on luottokirjastani Kotiruoka ( Isotalo, Kuittinen, Otava 2001). Ohjeen nimi on Kevyt kahvikakku, mikä naurattaa minua suuresti: eihän se ole kevyttä nähnytkään.

Suklaakakku

2 munaa
2 dl sokeria
100g sulatettua voita
2 dl maitoa ( tai kermaa, jos teet suklaakakkuversion; minä käytin kevytkermaa)
1,5 tl leivinjauhetta
3,5 dl vehnäjauhoja
mausteeksi:
2 tl vaniljasokeria (tai 1 tl suklaakakkuversioon)
100 g rouhittua suklaata (jos teet suklaakakun)  Minä laitoin minttu-krokanttisuklaata
Lisäksi voi laittaa 1 rkl kaakaojauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää sulatettu voi (jäähdytetty). Lisää vuorotellen maito/kerma ja jauhot mausteineen & leivinjauheineen. Paista 175 asteessa noin 40 minuuttia.

Kuorruta kakku noin 100-200 grammalla suklaata, jonka joukkoon voi nakata hitusen voita. Itse käytän maitosuklaata.

Tämä on parasta jääkaappikylmänä, kun kuorrute on kovettunut!

Mättöpiirakka (kinkku-paprika-tomaatti-mozzarella-pestopiirakka)

Minulla alkoi heti syksyn alettua niiskunenäflunssa vaivata, ja alkoi tehdä hirveasti mieli jotain vahvistavaa mättöpiirakkaa. Semmoista, josta saisi parantavaa voimaa! Minullahan ei mene koskaan ruokahalu kipeänä ollessa, vaan päin vastoin se kiihtyy. Tein tämä piiraan ihan oman pääni mukaan, ja yritän nyt muistella, mitä siinä oli:

Pohjan ostin tällä kertaa valmiina, eli se oli sellainen pakastepiirastaikina. Täytteeseen tuli pussillinen savukinkkukuutioita, keltainen paprika, kermaa (en nyt millään muista, mitä käytin, mutta tähänhän käy niin smetana, ranskankerma, maustetut ruokakermat, maustamaton ruokakerma jne), 1 kananmuna, päälle tomaattia ja pestoa sekä paiston loppuvaiheessa morzzarellajuustopalleroita. Paistosta sen verran, että minulla pohja jäi raa'aksi, vaikka esipaistoin pohjaa 10 minuuttia piiraspaketin ohjeen mukaan ja paistoin  täytteineen vielä puolisen tuntia, eli ensi kerralla pidän varmaan vartin kauemmin piirasta uunissa kuin ohje sanoo.

Tuunaushamosia

Välillä pitää tehdä näitä tuunauksia, ettei vanhoja lumppuja kerry liikaa nurkkiin. Minulla on ollut muutama mekko, jotka eivät enää ole näyttäneet kovin - kröhm - imartelevilta ylläni. Niinpä tuunailin näistä Siiri-neidille muutaman hameen, hän kun tykkää pukea niitä useimmiten eskariin sukkiksien tai legginsien kanssa. Nojoo, ehkä nämä on enemmän semmoisia kotihameita, tai ensi kesäksi hellehameita,  koska kankaat on päässeet jo pahasti kulahtamaan.

Mustapohjainen mekko on tehty vanhasta tunikasta, ja koska siinä oli valmiina rypytykset, voi sitä käyttää Siirillä tuubimekkona tai sitten taitettuna hameena.

Asusteita syksyyn: hassu fleecehattu ja veikeät lippapipot sekä pehmoiset pöllökaulahuivit

Hassu fleecehattu

Sain huikeen idiksen kopioida Aten Tinttu-merkkisestä hassusta lohikäärmepiposta Siirille tyttömäisemmän hatun. Syksyn ensi pakkasaamut saivat meidän päät palelemaan, ja siksi kaivoin kaapista jemmaamani Hello Kitty -fleecepalasen ja suunnittelin tällaisen hassun Tinttu-kopion.

 Malli on siis ihan sama, mutta ylös ei tullut "väkäsiä." Hatun päihin tuli kolme fleecesuikaletta liehukkeiksi. Kerrassaan hassu ja lämmin lakki, joka menee myös korville.

Veikeät lippapipot ja pehmoiset pöllökaulahuivit

Löysin netistä kivan kaavan lippapipoon, joita olen aina silloin tällöin jossain nähnyt ja niitä kovasti ihastellut. Kaavaa en nyt jostain syystä enää löytänyt, mutta täältä sitä voi yrittää tonkia, jos joku muu sen löytäisi. Nämä pipot voivat kyllä olla jo liian kylmät tähän kauteen, mutta tuleehan se kevät ensi vuonna ja nämä voi olla vaikka kauppareissuilla kätevät.

 Näiden pipojen juttu on nuo tupsut!

 

Samalla hurruuttelin maailman pehmeimmästä (ja kauneimmasta) pöllökankaasta sekä lapsille että itselleni kaulahuivit. Lapsille on lyhyemmät mallit, jotka kiinnitetään isolla napilla.

 Meidän eskarilainen protestoi kaulurin käyttöä, ja tavallinen solmittava kaulahuivi ei ole lapsella oikein käytännöllinen (saati turvallinen roikkuvine liehukkeineen). Niinpä saatan nyt saada neidin pukemaan lämmintä kaulalleen, kun huivi on niin näppärä eikä takin alle jää solmua painamaan.


 Itselleni tein tuubimallisen huivin.

Kyllä meidän nyt kelpaa!!

Lämpimiä neulomuksia syksyn tullen

Nyt seuraakin sitten oikea postausten maratoni, sillä olen ollut hiukan laiska kirjoittelemaan viime aikoina. Esikoiseni aloitti esikoulun tänä syksynä, ja aikamme kuluu aika hyvin siinä, että kuskaan tytteliä pikkuveljen kanssa eskariin, käymme kuopuksen kanssa kerhoilemassa ja haemme tytön kotiin. Illat on sitten semmoista hässäkkää kotitöineen ja illalla ei oikein ole jaksanut alkaa kirjoittelemaan enää postauksia. Noh, nyt täältä pesee (tai kutoo)!

Balleriinatossusukat

Siirille halusin tehdä Suuri Käsityö -lehden elokuun 2014 numerosta "balleriinatossusukat". Siitä on jo aikaa, kun olen villasukkia neulonut (öhm, yläasteella kässän tunnilla), joten kipurahoja oli maksettava. Suhteellisen helposti nämä kuitenkin onnistuivat, vaikka minun löysääkin löysempi käsiala teki sukista lörpöt. Jos oikein tarkkaan katsoo, sukat eivät ole täysin symmetriset, mutta haitanneeko tuo. Neiti sanoi, että ne ovat hänen kaikista kauneimmat sukat. Ehkäpä teen näitä joskus aikuisten koossakin ;)

Lankana näissä oli Novitan Nalle-lanka, ihan kuten ohjeessakin vaadittiin. Siiri valitsi napeiksi söpöt kissat.

Retrosäärystimet (ja yhdet tavalliset)

Atte-poika halusi, että neulon hänellekin jotain. Pojalla on ainakin sadat mummojen kutomat villasukat, joten sovimme, että teen hänelle säärystimet. Väritoiveena pojalla oli keltainen -  ja ylläri-pylläri - löysin megalomaanisen suuresta lankakassistani vyyhdin ehtaa retronkeltaista lankaa. Olen saanut nuo pari vyyhtiä äidiltäni, joka on ostanut ne minun ja siskoni ollessa pieniä. Tästä langasta on äiti neulonut ainakin yhden ihanan neuletakin isosiskolleni, kun hän oli vauva. Näistä tuli mahtavan raikkaat säärystimet!

Ohje on omasta päästäni: loin silmukoita neljälle puikolle yhteensä 40. Tein ensin noin 14 kerrosta 2 oikein, 2 nurin neuletta. Sitten neuloin aina 3 kerrosta oikeaa, 3 nurjaa, kunnes nurjarivejä oli yhteensä 10 kpl. Sen jälkeen toinen resori yläosaankin. Näistä tuli melkoisen naftit meidän hoikkajalkaiselle 4,5-vuotiaalle, joten näin ohuella langalla olisi saanut olla ainakin 12 silmukkaa jokaisella puikolla.


Siiri halusi violetit säärystimet, joten minun piti käydä lankaostoksilla. Ostin yhden kerän Novitan Suomalaista sukkalankaa, ja se oli mukavaa neulottavaa. Se oli aika lailla yhtä paksua kuin 7 Veljestä -lanka, mutta siinä on vähemmän villaa ja enemmän polyesteriä. Lopputulos on jotenkin kiiltävämpi. Siirin säärystimiin laitoin 12 silmukkaa puikkoa kohti, eli yhteensä loin 48 silmukkaa. Yläosan resorin alussa kavensin yhden silmukan joka puikon alussa. Neiti valitteli, että säärystimet on liian isot, vaikka minusta ne sopii nyt hyvin housujen päälle. Saa nähdä, sainko näistä itselleni säärystimet...